lauantai 22. lokakuuta 2011
Jerusalem- Capital And Spirit Of Israel
En ole koskaan käynyt Israelissa, haluaisin kyllä, en vain tiedä miten sellainen voisi järjestyä. Tosi monia perusteellisia muutoksia pitäisi tapahtua, että Israelin matka tai ylipäätään mikään matka voisi järjestyä. Tuntuu, että monet kristityt Israelin ystävät ovat käyneet Israelissa, monet sanovat, että tuntuu kuin olisivat palanneet kotiin. Tiedä sitten miltä se sitten itsestä tuntuisi, vaikea sanoa etukäteen. Täytyy sanoa, että en tunne oikein mitään erityistä katsellessani videoita ja kuvia Israelista tai Jerusalemista, Israel on erityislaatuinen minulle ennenkaikkea hengellisessä mielessä, mutta ehkä jos astuisi itse Israelin maan kamaralle, voisi tuntua toiselta.
Kerran kauan sitten näin unta harjalinnusta, oli oikein hätkähdyttävä ilmestys siinä unessa. Oikein pörhisti unessa päälaella olevaa harjaansa :) Mitään muuta unessa ei ollut kuin se yksi harjalintu. Sitten vähän aika sitten luin Juudean jupinaa-blogista, että harjalintu on Israelin kansallislintu. Ihan uusi tieto minulle, uni harjalinnusta jotenkin sai ihan uusia merkityksiä, en nyt osaa tarkemmin eritellä millaisia, mutta uni tuntui merkityksellisemmältä.
Monesti aina luen kristillisistä julkaisuista kuinka Jumala on johdattanut ihmisiä kaikenlaiseen uuteen, se tuntuu joskus masentavalta, kun tuntuu, että itsellä on ovet lukossa vähän suuntaan, vähän kun tuntuu että ovi avautuu, niin eikö kohta ole taas seinä vastassa ja lisäksi puuttuu paljon rohkeutta astua eteenpäin. Pelkään epäonnistumisia niin paljon, että se vie halun yrittääkin, pitäisi tapahtua jonkinlainen ihme. Mutta monessa pienessä asiassa olen kyllä paljonkin kokenut Jumalan johdatusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen käynyt kerran 17-vuotiaana Israelissa. Olin ehkä liian nuori ymmärtääkseni tai ollakseni kiinnostunut oikeista asioista, mutta olin aika pettynyt kun (varsinkin) Jerusalem tuntui niin länsimaiselta ja nykyaikaiselta kaupungilta ja oli vaikea löytää mistään sellaista alkuperäistä Raamatun 'tunnelmaa'. Asuin silloin tätini luona, joten kun liikuttiin busseilla ja takseilla, pääsi tutustumaan paremmin kulttuuriin ja ihmisiin. Se oli ehkä matkan suurin anti, en niinkään saanut mitään irti liittyen Raamatun tapahtumiin, vaikka käytiinkin historiallisilla paikoilla. Mieleen jäi päällimmäiseksi ehkä kultturien ja uskontojen sekamelska; ortodoksijuutalaiset, arabit jne. sekä vanhan Jerusalemin kiihkeä, vaarallinen tunnelma (minut ryöstettiin siellä) sekä jatkuvat pommiuhat (käytiin välillä myös sellaisissa paikoissa, joihin oli normaali turisteilla pääsy kielletty). Matka oli silloin minulle enemmänkin jonkinlainen seikkailu. Nyt kokisin varmasti vähän eri tavalla.
VastaaPoistaMinullakaan ei ole ollut pitkään aikaan (yli kymmeneen vuoteen) mahdollisuutta matkustaa, mutta en oikeastaan ole osannut kaivatakkaan minnekkään. Enpähän ainakaan kuormita ilmastoa lentokonepäästöillä.
Jännittävä tuo sinun unesi. Harjalintu kuulostaa aika harvinaiselta unen aiheelta kuitenkin.
Kuule, olen aina ollut (ainakin omasta mielestäni) maailman arin ihminen, mutta olen huomannut myös sen, että jos jossain pienenpienessä asiassa ottaa askelen ja kokeilee, niin rohkeus kasvaa vähitellen.
Toivotan sinulle rohkeutta myös uskaltaa epäonnistua (ei se ole vaarallista, sattuu mutta kasvattaa) ja sen hyväksymistä, että jokainen epäonnistuu, myös sinä, mutta myös sen näkemistä, että jokainen voi onnistua, myös sinä.
Hei Trina. Joo erityislaatuinen tuo harjalintu-uni siinä mielessä, että unessa oli vain tuo lintu, ei mitään muuta. Olinhan toki harjalinnusta kuullut ja lukenut, mutta en mitenkään erityisemmin harjalintua ajatellut, jotenkin vain ilmestyi siihen uneen, vähän kuin olisi jostain toisesta maailmasta siihen lentänyt :)
VastaaPoistaMeilläkään ei ole ollut mahdollisuutta matkustaa, silloin kun ei ollut vielä lapsia, oli helpompaa lähten. Kun on kolme lasta ja kaksi koiraakin kaikki matkustelu on niin paljon hankalampaa ja sitä rahaakin kertakaikkiaan pitäisi olla paljon enemmän. Mutta kai sitä on vain sellainen luonne, että kurkottelee kuuhun ja haluaisi jotain extraakin elämäänsä välillä. Nuorena tuli matkusteltua jonkin verran enemmän. Onneksi edes silloin.
Pieniä askeleita olen ottanutkin ja otan edelleen, kun ei rahkeet riitä suurempiin. Aina kun yrittää ottaa ison askeleen, kohta on seinä vastassa. Pienten askeleitten ottaminen tuntuu luontevalta ja hyvältä tavalta edetä. Onneksi jotain on oppinutkin...pitäisi vain pysyä positiivisena ja valoisalla mielellä, mutta kun on niin ailahtelevainen ja välillä vain tulee sellaisia masennuksen hetkiä, eikä näe välttämättä kaikkea hyvää mitä elämässä.
Mukavaa viikonloppua sinulle.
Hei, Mirja!
VastaaPoistaLuulen ja uskon ymmärtäväni tuntojasi.
Johanna, "Taivaan kansalainen", siunasi minua tämän laulun sanoilla:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=4sxvzxhZJwg
Tuntui niin mukavalle, että haluan laittaa laulun kiertämään :)
Siunausta Sinulle ja perheellesi! <3
Kuljetaan uskon askelin; Jumala mitoittakoon askeltemme pituuden tahtonsa ja aikansa mukaan.
Kiitos Nurkkalintu. Voi miten hienosti sanot askeleista, juuri näin se on.
VastaaPoistaJa tuo laulu on tosi upea, siunaava ja lohduttava, kiitos paljon. Chariot-kuorosta olen aina pitänytkin, heidän lauluissaan virtaa sellainen syvä rauha.
Siunausta myös sinulle ja perheellesi.