maanantai 22. kesäkuuta 2009

Lokit, juhannusmuisto

Juhannuspäivän iltana tänne oli eksynyt pieni parvi naurulokkeja (n 10), ei niitä yleensä näy täällä, kyllä niitä järven lähellä on pilvin pimein, mutta täällä on näkynyt yleensä vain yksittäisiä. Otin kävellessä muutaman kuvan niistä, mutta vähän hankalaa se oli, koska valo oli niukka ja lokkeja niin vähän, tuloksena vain uusi hämärä sattumakuva, myös edellisen postauksen viimeinen kuva oli vähän sellainen.

















Norjassa oli paljon lokkeja, siellä olisi ajan kanssa saanut miten hienoja lokkikuvia tahansa.












Juhannusmuisto kolmen-neljän vuoden takaa, johon myös liittyvät lokit.

Olimme juhannusaattona käymässä Lauttasaaressa ja ajoimme yhdentoista aikoihin illalla takaisin. Kadut olivat tyhjät, kuten yleensä juhannuksena ja mies ajoi aika reippaasti (ei ylinopeutta kuitenkaan). Ajoimme Lahnalahdentietä Länsiväylän liittymää kohden, kun näin kauempana edessä tiellä juoksevan edestakaisin kaksi ihmistä ja paljon lentäviä lokkeja. Pyysin miestä ihan reilusti hiljentämään, tiellä juoksevat ihmiset näyttivät siltä, että olivat niin keskittyneet johonkin muuhun, että eivät välttämättä huomaisi auton tulevan, voisivat vaikka juosta auton eteen. Mies hiljensi ja kun ajoimme ohi, näin, että siinä oli nuori tyttö ja poika, molemmilla oli kamerat ja molemmat olivat keskittyneet lokkien kuvaamiseen. Tytöllä oli pitkät vaaleat hiukset sen muistan.

Kun ajoimme Kehä ykköstä takaisin kotiin, Leppävaaran kohdalla n. sadan metrin päässä meistä tielle eteen singahti hirvi, joka ylitti tien ja suuntasi suoraan Turun moottoritien liittymään.

Mietin, että jos Lauttasaaressa nämä kaksi nuorta eivät olisi olleet kuvaamassa lokkeja ja en olisi pyytänyt miestä hiljentämään, olisi paljon mahdollista, että olisimme olleet juuri silloin hirven kohdalla, kun se juoksi tielle. Muuten tiellä ei ollut yhtään liikennettä, eikä liikennevalot olleet päällä, joten mies oli ajanut tasaista vauhtia Leppävaaraan asti.

Tai sitten ei, olisihan voinut tulla jokin toinen hidaste.

Mutta tämä tuntui merkittävältä sattumalta ja loppuillan vain mietin miten pienestä kaikki voi joskus olla kiinni.