Usko on heittäytymistä Jumalan sanan ja lupausten varaan

Tällaisen hyvän blogin löysin: http://jumalanunelma.wordpress.com/2011/01/16/ylpeyden-ansa/ 

"En tiedä, mistä johtuu, että meillä on niin paljon syntikeskeistä uskoa ja julistusta, joka ajaa uskovat syntikeskeiseen uskonelämään. Vaellus keskittyy lähinnä synnin välttelyyn ja oman vajavaisuuden tuntemiseen, Kristuksen tuntemisen sijasta. Todellisuudessa omaan huonommuuteen ja arvottomuuteen keskittyvä asenne on ylpeyttä, vaikka se ei siltä tuntuisikaan. Itseään mitätöivä uskova kieltäytyy omaksumasta ja ottamasta vastaan Jumalan hänelle tarjoamaa identiteettiä Jumalan rakkaana lapsena. Edes Jumalan armo ei voi aina murtaa asennetta, joka on lukkiutunut mittaamaan omaa huonouttaan. 

Tällainen itsensä mitätöinti saattaa vaikuttaa nöyryydeltä, muttei kuitenkaan ole sitä. Me emme saa tuntea ketään lihan jälkeen. Emme Jeesusta, emme toisia uskovia, emmekä edes itseämme. Emme saa keskittyä siihen, mitä peilissä näkyy. Meidät on kutsuttu keskittymään Kristukseen Jeesukseen ja kiinnittämään katseemme häneen. Jos kokemuksemme tai tunteemme on ristiriidassa sanan kanssa, on sana oikeassa. Meidän tunteemme ja kokemuksemme voivat valehdella, mutta Jumalan sana ei. Jos Jumala sanoo sanassaan jotain, niin se on niin ja aamen, koska Jumala ei voi valehdella. Jumala julistaa meidät sanassaan pyhiksi, puhtaiksi ja rakkaiksi lapsiksi Jeesuksen Kristuksen tähden. Me olemme sitä, riippumatta miltä tuntuu. Meidän tulee ottaa tarjottu rakkaus vastaan, muu on ylpeyttä. 

Todellinen nöyryys on sitä, että ottaa Jumalan lahjan vastaan sellaisena kuin se tulee ja pitää sen totena riippumatta arjen kokemuksista ja omista tunteista. Uskova, joka haluaa pitää kiinni omasta kelvottomuudestaan ja viettää syntikeskeistä elämää jää vaille jokapäiväisen armon kokemista. Samalla tavalla ihminen, joka asettaa itsensä sanan yläpuolelle mestaroimaan ja tuomitsemaan sitä, saa elää kuivassa maassa. Vain ylpeä ihminen voi kuvitella ymmärtävänsä asiat Jumalaa paremmin ja olevansa siksi pätevä päättämään, mikä osa kirjoitetusta sanasta on totta. Tällaista ylpeyttä on kansankirkkomme täynnä."

Tämä teksti vapautti minussa paljonkin, olen kamppailut näiden kelvottomuuden, syyllisyyden ja vajavuuksien tunteiden kanssa. Vaikka synnintunto ja oman kelvottomuuden tajuaminen on olennaista sekä uskoontulossa että kristityn pyhityksessä, häpeän, kelvottomuuden ja syyllisyyden tunteisiin ei pitäisi jäädä vangiksi. Sellainen kuluttaa ja syö paljon energiaa ja on epäuskoakin Jumalaa kohtaan. Kun Jumala on sanassaan luvannut jotain, voimme luottaa siihen. Me emme myöskään pääse omin voimin synneistämme irti, mutta kun annamme elämämme Jeesuksen käsiin, luemme Raamattua ja kuljemme näin Jumalan sanan ja Pyhän Hengen ohjauksessa, Pyhä Henki saa hoitaa, vapauttaa ja eheyttää meitä ja elämämme ohjautuu kuin itsestään Jumalaa kohden ja Jumalan Hyvä Tahto saa yhä enemmän vaikuttaa elämässämme. Jeesus sanookin: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan."