Sukupuolineutraali avioliitto-lakialoite oli jo syntyessään susi

Rampa lakialoite järjestettiin kaiken propagandan voimin eduskunnan suuren salin hyväksyttäväksi, vaikka lakivaliokunnan enemmistö totesi lakiehdotuksen puutteelliseksi ja näin mahdottomaksi toteuttaa. Nimikin muutettiin "tasa-arvoiseksi", koska pahahan sellainen ihminen on, joka vastustaa "tasa-arvoa". Oikea määritelmä on juuri se sukupuolineutraali, koska avioliittokäsitteestä poistetaan sukupuolet kokonaan. Sukupuolineutraali avioliitto siis ei ole enää miehen ja naisen välinen liitto vaan "kahden henkilön" välinen liitto.

Lakivaliokunnan puheenjohtaja: Avioliittoaloite oli teknisesti puutteellinen

"Valiokunta päätti aamupäivällä esittää aloitteen hylkäämistä luvuin 10-6.
– Tämä ei ollut teknisesti valmis tällä hetkellä. Olemme kuulleet laajalti asiantuntijoita ja neljän ministeriön vastineet, ja selvästi on käynyt ilmi että lainsäädäntöteknisesti tätä ei ole mahdollista siinä muodossa säätää mitä aloite esittää, Holmlund perustelee."

Suomessa siis äänestettiin voimaan jo syntyessään rampa ja puutteellinen laki, jota ei lainsäädäntöteknisesti ole edes mahdollista säätää!

Laki myös loukkaa lapsen oikeuksia, koska myös isän ja äidin käsitteet poistuu laista sukupuolen poistamisen myötä kokonaan.

Sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lasten ihmisoikeuksia
"Lapsen normaalitilan uudelleenmäärittely
Sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelee lapsen normaalitilaksi sen, että hän kasvaa irrallaan joko biologisesta isästään ja äidistään. Tämä on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vastaista, jonka mukaan lapsella on ”oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan”.  Sopimuksen sananmuoto viittaa biologisiin vanhempiin, koska sosiaaliset vanhempansa lapsi tietysti tuntee aina.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus soveltaa YK:n ihmisoikeuksien julistusta lasten maailmaan. Tämän sopimuksen mukaan oikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan on lapsen ihmisoikeus. Koska sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelee lapsen normaalitilaksi sen, että hänet on erotettu joko isästään ja äidistään, se loukkaa tätä lapsen perusoikeutta poistaessaan luonnollisen vanhemmuuden laista.
Lainsäätäjät ovat tiedostaneet tämän ja siksi he ovat sukupuolineutraalia avioliittolakia säätäessään liittäneet siihen kannanottoja, joiden mukaan lapsi ei oikeastaan tarvitse yhteyttä biologiseen isäänsä ja äitiinsä, vaan nämä ovat korvattavissa. Esimerkiksi sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyneet Iowan korkeimman oikeuden tuomarit kirjoittivat päätöksessään: ”Tutkimus − − osoittaa, että perinteinen käsitys, jonka mukaan lapsi tarvitsee sekä isän että äidin kasvaakseen terveeksi ja hyvin sopeutuneeksi aikuiseksi perustuu enemmän stereotypiaan kuin mihinkään muuhun.” Tämä lausuma perustuu tutkimuksiin, joita ideologisesti motivoitunut tutkijajoukko on tuottanut tätä lainsäädännöllistä muutosprosessia varten. Olen analysoinut tätä tutkimusjoukkoa kirjassani Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin. Osoitan, että kyseinen tutkimusjoukko sisältää vakavia metodologisia ongelmia eikä oikeuta Iowan tuomareiden sen pohjalta tekemää yleistystä.
Sukupuolineutraali avioliittolaki heikentää kulttuurista tietoisuutta biologisen isän ja äidin merkityksestä ja näin se heikentää isien ja äitien sitoutumista lapsiinsa. Se muuttaa avioliiton merkitystä niin, että luonnollisen vanhemman käsite korvataan juridisen vanhemman käsitteellä. Kun tämä muuttunut avioliiton merkitys tulee sosialisaation välityksellä osaksi yleistä ajattelua, se heikentää isien ja äitien sitoutumista lapsiinsa. Tällä tavalla sukupuolineutraali avioliittolaki heikentää lapsen asemaa myös heteroperheissä."

Kukaan ei kysellyt kun tätä rampaa lakia ryhdyttiin kiireellä ajamaan läpi mikä merkitys ja vaikutus sillä on lapsen asemaan. Kuvastaa vain koko sukupuolineutraalia ajavan avioliittoa ajavan joukon itsekkyyttä ja omanapaisuutta.