Virsi 361 Koska valaissee kointähtönen

Niin hieno virsi tämä. 

"Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.

Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden!
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.

Herra Jeesus, pyydän sinua
kaikesta sielusta,
hoida Hengelläsi minua,
murheissa lohduta.
Kirkasta, Herra, itsesi
nyt sydämelleni
ja verelläsi puhtaaksi
tee omatuntoni.

Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.

Herra Jeesus, eteen katseesi
käyn tässä toivossa.
Kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois, ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan,
niin, aamen uskossa."