"Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.
Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.
Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elia?"
1 Kuningasten kirja 19: 11-13
Jumala ei puhunut Elialle myrskytuulessa, vaan hiljaisessa tuulenhyminässä.
Vaikka Jumalalla on koko universumin voimat käytössä viestiensä välittämiseen, Jumala sittenkin haluaa puhua meille ja puhutella meitä usein vasta jossakin hyvin hiljaisessa, arkisessa ja vähäisessä, jos vain osaamme jäädä kuuntelemaan, ensisijaisesti Jumala tietenkin puhuu sanassaan.
Jeesus myös sanoo, että taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, pienin kaikista siemenistä, mutta josta kasvaa lopulta puu, joka on suurin kaikista puista. Taivasten valtakunta kasvaa koko ajan, ei ehkä siellä missä on suuret areenat ja suurin pauhu, suurin voima, kuten joskus kuvitellaan, eikä ehkä sielläkään minne toivotaan valtavaa herätystä, vaan ehkä se on koko ajan kasvamassa keskellämme, hiljaisuudessa, pienessä mittakaavassa, näkymättömyydessä, yksilötasolla, yksi toisensa jälkeen etsii Jumalaa ja löytää, itse uskon näin. Vain Jumala näkee koko kuvan, me vain pienen pieniä sirpaleita siellä täällä.
Tuo on niin totta mitä kirjoitit. Kaunis kuvakin!
VastaaPoistaShalom!
VastaaPoistaJohdatuin blogiisi kirjoittamalla googleen "Elia".
Voi, olipa ihana lukea tästä juuri tänään, sillä ajattelin aamupäivällä sitä kuinka hiljaisella äänellä Jumala puhuu, kuin 'still small voice':lla.
-Teija
Trina, Jotenkin toivoa antavaa ajatella kaiken tämän maailman pahuuden ja ikävien asioiden keskellä, että lähes näkymättömässä on koko ajan kasvamassa valtava puu, josta kasvaa kaikkein suurin puu.
VastaaPoistaKiitos myös kuvakehuista, olen taas alkanut tekemään kuvia, nyt ihan vapaasti assosioimalla, miettimättä liikaa sisältöä tai lataamatta siihen ennakko-odotuksia, antamalla kuvan vain syntyä tuli siitä millainen tuli, tuntuu tosi vapauttavalta ja hyvältä toimia niin.
Shalom Teija ja kiitos kun jätit kommentin, viestisi oli minulle rohkaisuksi.
VastaaPoistaItselleni on käynyt viime päivinä niin, että jokin asia on askarruttanut minua kovasti ja sitten olen saanut ihan selviä vastauksia Radio Deistä tai muualta ja saanut sisäisen rauhan tämän askarruttavan asian kohdalla, jotta pääsee taas eteenpäin. Jumalan vastaukset ja puhe ovat hädin tuskin kuuluvia mutta kirkkaan selviä, kun ne ymmärtää. Kunhan vain on valmis kuuntelemaan, sekin edellyttää tietynlaista herkkyttä, antautumista, heittäytymistä, uskoa ja luottamusta.
Sitä yritän opetella.