maanantai 5. lokakuuta 2009

Gertrude Kasebier (1852-1934) Road to Rome 1903



















Kuva tuo mieleeni unen, jonka näin monta vuotta sitten ja jonka tunnelman kirjoitin ylös. Kuvassa ei ole kirkkaana hehkuvaa aurinkoa puiden takana kuten unessa, mutta puut ovat samanlaisia ja tie muistuttaa jokea ja kuvassa on lapsi. Siinäkin unessa jonka näin oli lapsi, täynnä riemua ja iloa, lapsi kosketti minua ja se ilo tarttui minuun ja heräsin täynnä iloa, sen muistan. Vähän kuin olisi saanut kosketuksen omaan sisäiseen lapseensa, siihen joka iloitsee aina ja jolla ei ole huolta mistään.

Joella, nurmi jalkojen alla on pehmeää.
Taivaalla musta aurinko, vastapäisen rannan puut ajelehtivat oranssisessa auringon meressä
kun liikut, liikut hiljaa
ja puiden varjot heijastuvat veden usvaan,

Lapsi juoksee kohti
koskettaa kädellään sinua
kosketus tuntuu viileältä ja
nauru on kuin tuuli.

Aurinko on mustana kiekkona puiden välissä,
tai aurinko alati seuraavana varjona, toisena, toisella rannalla, saavuttamattomissa
kuin kuvana silmäluomien alla siitä mitä voisi olla

2 kommenttia:

  1. Kaunista. Unilla voi kyllä olla joskus paljonkin sanomaa. Tuo oli kaunis ajatus unessa kohdatusta sisäisestä lapsesta. Itse olen kohdannut unien kautta tiedostamattoman siltapelkoni, mikä tuli tietoisuuteeni useiden painajaisten kautta ja hävisi sitten yhtäkkiä, kun kerran kohtasin sen lapsuuden pelottavan sillan ja siinä hetkessä tajusin, mitä olin pelännyt. Kun voisikin oppia sitä lapsen huolettomuutta ja elämän keveyttä.

    VastaaPoista
  2. Totta. Unilla on tosiaan meille paljon kerrottavaa, liian harvoin vain pysähtyy pohtimaan niitä, unen kieli on niin arvoituksellista, vaikka toisaalta joskus liiankin itsestäänselvää. Tuo on hienoa, että uni opasti ja auttoi sinua kohtaamaan pelkosi, sellaisena itsekin koen välillä unet, ikäänkuin ulkoapuolelta tulevana opastavana puheena, neuvonantajana. Olen nähnyt myös yhden oikein lohduttavan unen, joka vieläkin kantaa minua. Ja suurimmat tunteet koen unissa, siellä ne saavat virrata puhtaasti.

    Olen pitänyt unipäiväkirjaakin, mutta monet merkittävätkin unet ovat jäänyt kirjaamatta. Minua inspiroi myös unien kuvamaailma, unet ovat usein aika selkeän valokuvallisia ja mielessä on ollut myös pukea niitä kuviksi.

    VastaaPoista