Mutta enkeli sanoi heille:

"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa."


Rauhallista, siunattua ja valoisaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa jokaiselle ♥

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. 

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. 

Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. 

Jesaja 55: 9-12

Hedelmistään puu tunnetaan

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Matt: 7: 15-21

Ei ole mikään kiva postauksen aihe kuviltaan eikä myöskään aiheeltaan, enkä mielellään näitä kuvia tänne laittaisi, mutta kun ei voi muutakaan. Postaus liittyy tähän uutiseen: A-P. Pietilä perää medialta vastuuta selvittää suurelle yleisölle haastateltaviensa taustat, silloin kuin kaikki saman asian puolesta liikkeellä olevat haastateltavat kuuluvat yhteen ja tiettyyn aktivistijoukkoon (tässä tapauksessa Yhteys-liikkeeseen).

Muutama kuukausi sitten kuuntelin Radio Deistä erään Yhteys-liikkeeseen kuuluvan naispapin haastattelun ja hän hehkutti innoissaan kuinka suuri muutos on käsillä kirkossa, ikäänkuin olisi jo tiennyt mitä tuleman pitää, olen aika herkkä tällaisille arvoituksellisille heitoille ja äänensävyille joilla ne sanotaan, jäin oikein pitkäksi aikaa miettimään mitä sanat pitivät sisällään: mikä ihmeen muutos oli tulossa, mitä tämä naispappi oikein ajoi takaa?

Itse en vain voi olla näkemättä, kuinka tarkoitushakuisesti homoasian esiinnostaminen homoiltoineen haluttiin ajoittaa juuri seurakuntavaalien alle, samoin media alkoi ajojahdin Päivi Räsästä kohtaan, vaikka hän ei ollut homoillassa edes yksin mielipiteineen eikä myöskään edustanut kirkkoa. Perusteena tähän ajojahtiin taas käytettiin sangen simppelin Eroa kirkosta-nettipalvelun lukemia, jossa ei ole edes sähköistä tunnistautumista ja joka siksi on halutessa myös manipuloitavissa. Kuka tahansa saattoi erottaa kenet tahansa, Aamulehden ja Iltasanomien keskustelupalstalla 2 lukijaa kertoi onnistuneensa eroamaan jopa kuvitteellisen nimen ja henkilötunnuksen avulla. Näistä eroluvuista taas syyllistettiin täysin mielivaltaisesti Päivi Räsästä ja syytökset alkoivat heti homoillan jälkeen. Media heitti koko ajan löylyä lisää kiukaalle ja ajoi Päivi Räsästä ja uskovaisia nurkkaan, jotta saatiin manipuloitua yleistä mielipidettä homoliitoille suotuisemmaksi.

Ja missä määrin seurakuntavaalien järjestäjätkin olivat mukana tätä homoasiaa ajamassa, vaaleja mainostettiin sateenkaaren värisillä mainosjulisteilla, samoin Facebookin homoliittomyönteisessä ryhmässä "Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkooni" mainostettiin näitä seurakuntavaaleja, itse ryhmän tunnuskin oli seurakuntavaalien mainoksesta (Aikuistu-rintanappi). Kuka ja ketkä kirkon jäsenet halusivat muuttaa kirkon ajamaan vastoin Raamatun sanaa homoliittoja ja miksi he valjastivat seurakuntavaalitkin saman asian ajamiseen?

Joka tapauksessa kävin vähän tarkemmin tutustumassa tähän Yhteys-liikkeeseen heidän Facebook-sivuillaan.

Siellä joku Monika mainosti tulevaa sateenkaarimessua näin:

"Moi... ja tervetuloa Sateenkaarimessuun. Teemana on O/NORMAL GUD. Teemme vapautuksenteologiaa. Äiti Maa ja Äiti Jumala on läsnä... toivon niin."

Hänen bloginsa myös kertoo riittävästi:

Kävin katsomassa kuvia kyseisestä messusta. Kirkko oli sateenkaarilipuilla koristeltu tosi rumaksi, messussa oli ollut rummutusta (rummutus kuuluu pakanamenoihin ei kristilliseen jumalanpalvelukseen) ja alttarin eteen oli tehty maatilkku (hiekkakasa punaisen kankaan päällä), johon jokainen sai tuoda kynttilänsä eli "rukousvalon". Ilmeisesti se maatilkku siinä alttarin edessä ilmensi todellista palvontakohdetta: Äiti Maata. 

Olin jotenkin tosi järkyttynyt. Äiti Maan palvonnalla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, vaan se on okkultismia ja liittyy noituuteen:

Rakentamassa Baabelin tornia -- Päämäärätietoisen seurakunnan pimeä puoli 

Avain noituuden ymmärtämiseen on "äiti Maa" -käsitteen ymmärtäminen. Vaikka tämä aspekti on yhdistetty tasa-arvoon, moderni noita nähdään sellaisena joka on kietoutunut hedelmällisyys-luonnonuskontoon jossa koko luonto nähdään jumalallisena, ja "äiti Maa" tai "Gaia" elävänä, hengittävänä entiteettinä jota tulisi palvoa. Kuten Johanna Michaelson paljastaa kirjassaan "Kuten lampaat teuraaksi":

On monia vaaroja siinä että harrastellaan tätä holistista (=kokonaisvaltainen), uus-pakanallista jumalattaren palvelemista. Ensiksikin, uus-pakanan maailmankatsomus, kuten yllä olevasta lainauksesta näkyy, on panteismin eräs alalaji josta käytetään nimeä "Panentheism" -- tästä aspektista keskustellaan tuonnempana, mutta tässä kirjassa sitä kutsutaan virheellisesti monoteismiksi. Tämä maailmankatsomus ei ainoastaan vie yhä syvempään Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen hylkäämiseen, vaan myös "paholaisen oppien" hyväksymiseen joita jumalattaren palvontaan liittyvät "henkioppaat" mainostavat.

Vielä pahaenteisempää on viehtymys näiden filosofioiden avoimen saatanalliseen "pimeään puoleen". Samalla kun katumaton panteismin syleilijä tuomitaan ikuiseen kadotukseen, tämän "pimeän puolen" syleileminen kaikella todennäköisyydellä osoittautuu kohtalokkaaksi -- ei ainoastaan tälle syleilijälle itselleen vaan myös niille joihin hän on yhteydessä.

Lisää aiheesta:

http://koti.phnet.fi/petripaavola/wiccalaisuudesta.html

Tämän homoasian varjolla tuodaan siis vieraita antikristillisiä pakanapohjaisia New Age-oppeja kristillisiin kirkkoihin, näin on käynyt jo Ruotsissa ja näin tulee käymään Suomessakin. Kirkoistamme tehdään paholaisenpalvontapaikkoja.

Tajuavatko kaikki näihin Yhteys- ja Tulkaa kaikki-liikkeisiin kuuluvatkaan minkä pimeyden kanssa ovat tekemisissä. Tämä kaikki on suoraan pimeyden henkivalloista lähtöisin. Jumalan sana vakavasti varoittaa meitä eksyttäjistä, aina missä käännytään Jumalan selvää sanaa vastaan on eksyttäjät liikkeellä ja tämä homoliittoja ajava liike on kokonaisuudessaan kääntynyt Jumalaa vastaan. Siksi jokaisen Jeesukseen uskovan kristityn tulisi kääntyä ja irtisanoa itsensä pois tästä joukosta, paholainen nimittäin osaa pukeutua myös valkeuden enkeliksi kuten hänen palvelijansakin, he tekeytyvät jopa Kristuksen aposteleiksi.

Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.  2. Kor.11: 13-15

Lempparibiisi

Edellisiin postauksiin liittyen. Mieskin tykkää tästä :)

Turn around

Muutama viikko sitten olin aika allapäin taas, samoja asioita pohdin kuin aiemminkin, kun ei tiedä mihin tällä hetkellä suunnata.  Olin koiran kanssa metsässä ja jäin siihen seisomaan ja edessä näkyi pelkkää kuusimetsää, harmaita runkoja toinen toisensa perään, mutta sitten, jokin tunne sai minut kääntymään ympäri ja siinä edessäni olikin suuri haapapuu, paljon suurempi muita puita, täynnä auringossa hehkuvia keltaisia lehtiä ja se oli jotenkin ihmeellinen näky (mutta en kuitenkaan ottanut siitä kuvaa, kuvassa on eri puu)

Aloin pohtia, että ehkä  minun ei epätoivoisesti pidäkään etsiä mitään uutta vaan kääntyä ympäri ja katsoa taaksepäin ja käydä sitä läpi mikä on takana, ainakin joitain tärkeimpiä asioita, ehkä ei ole muuta keinoa päästä eteenpäin.

Siinä vieressä oli myös pari pienempää haapaa, se sai minut ajattelemaan taas miten haapapuut monikossa on haavat ja se toi mieleeni viittauksen Kristuksen vertavuotaviin haavoihin, joista vuotava puhdistava veri hoitaa ja puhdistaa kaikki menneisyyden haavat.

Haluaisin oppia jättämään elämäni kokonaan Kristuksen käsiin, päästä yhä lähemmäs ja oppia tuntemaan Hänet yhä syvemmin, niin että Hän saa ohjata ja johdattaa minua kaikessa ja joka päivä.

Koleaa

Olen ollut viime päivät hyvin pahoillani siitä, miten vääristynyttä lähtökohdiltaan Suomessa käytävä keskustelu on, olen saanut kuulla, että Jumalaan uskovat tunnustavat kristityt ovat fundamentalisteja ja että sellainenkin tunnustava kristillinen seurakunta kuin Luther-säätiö on "ääriliike". Ääriliikkeiksi ja fundamentalisteiksi on nyt siis leimattu samalla kaikki maailman tunnustavat kristilliset seurakunnat ja kirkot kuten Katolinen ja Ortodoksinen kirkko ja lähes 2 miljardia maailman tunnustavaa kristittyä.

Tämä vain kertoo siitä, että valta ja mediavalta Suomessa on pienellä liberaalisiivellä, jotka käyvät keskustelua omasta lähtökohdastaan käsin ja jotka tosiasiassa itse edustavat itse sellaista äärimmäistä ajattelua, sukupuolineutraaleja avioliittoja siunaavia kristillisiä kirkkoja/seurakuntia (ja nekin harvat eivät ole enää tunnustavia kristillisiä kirkkoja) ja jopa uskontojakaan maailmassa ei juuri ole. Suomen kansaa manipuloidaan ja painostetaan median toimesta uskomaan, että ääriajattelu olisi jotain normiajattelua.

Tämä aika mitä elämme on jotenkin hyytävää, kaikki se mikä meille on ollut perustana ja tärkeää, halutaan murskata korulauseisiin puetun valheen nimessä ja seurauksena on entistäkin suurempi arvotyhjiö, ihan kuin meillä ei olisi arvottomuudesta aiheutuvaa pahoinvointia jo ennestään.

Hyviä kirjoituksia aiheesta täällä ja täällä.

Siunaa ja varjele meitä

Jotenkin tuntuu, että tämä maamme ja kristikansamme tarvitsee nyt aivan erityistä rukousta. Siksi laitoin tämän vanhan virren.

In his hand are the depths of the Earth and the mountain peaks belong to him

"The miners emerged wearing identical T-shirts with the Chilean flag on the front and the message "Thank you Lord`in English and Spanish.

The back featured words from Psalm 95 in chilean miners T-shirts: "In his hand are the depths of the Earth and the mountain peaks belong to him. To Him the glory and honour." Psalm 95:5"

Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet,
hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput. Psalmi 95:5

Teksti oli painettuna kaivosmiesten t-paitojen selkään. Etupuolella luki Kiitos Herralle, englanniksi ja espanjaksi.

Minua on inspiroinut tänään todella paljon kaivosmiesten pelastuminen, todellisuus on välillä niin ihmeellistä ja täydellistä, kuin Jumalan käden piirtämää, mitä uskon sen olleenkin. Toisaalta kuvat Chilestä ja chileläisten vankkumaton usko Jumalaan ja Jumalan sanaan ovat paljastanut miten masentava on oman maamme hengellinen tila, jopa kirkko luopumassa perusjalastaan, Jumalan sanasta ja korvaamassa sen ateistisella, suoraan sielunvihollisesta lähtöisin olevalla hapatuksella.

Jospa hengen tuulet puhaltaisivat tännekin, sitä voimme aina rukoilla.

Uskon varassa

Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hepr 11:1)

Chileläisten kaivosmiesten pelastuminen tuntuu ihmeeltä, suurenmoiselta ihmeeltä.

Ihan uskon varassa olivat ensimmäiset 17 päivää, tietämättä siitä pelastaako heitä kukaan ja onko edes mahdollista pelastua. Joukon johtaja jaksoi kuitenkin uskoa pelastumiseen.
 
Ja miten he antavat nyt antavat kunnian Jumalalle pelastumisestaan, kiittävät polvillaan. Siellä ei hävetä Jumalaa ja Jumalan sanaa niinkuin Suomessa ja paeta jonkinlaisen kylmän tekoälyllisyyden, ateismin ja ylpeän itseriittoisuuden taakse. Moni kaivosmiehistä on tullut uskoon ja 33:n kaivosmiehen joukossa oli evankelinen saarnaajakin. Jumalan hengen ja läsnäolon voi oikein tuntea ja aistia tv-kuvien kautta, sillä siellä missä rukoillaan paljon siellä Jumala toimii.

Ja koko episodi, miten mahtava vertauskuva kristillisestä pelastuksesta, me ihmiset olemme kuin nuo miehet maan uumenissa, itse emme pysty itseämme pelastamaan ja kapuamaan vapauteen, kaikki työ on tehty ylhäällä, reikä syvyteen porattu auki ja pelastuskapseli rakennettu ja laskettu alas luoksemme, voimme vain uskossa vastaanottaa Jeesuksen, astua pelastuskapseliin ja antaa Jeesuksen kantaa meidät ylös.

Ja kuinka Jumalalle jokainen ihmiselämä on arvokas, tärkeä ja ainutkertainen, jokaisen hän haluaa pelastaa. Ihan tavallisia duunareita olivat nämäkin kaivosmiehet, jokaisen elämä kuitenkin suunnattoman tärkeä, ainutkertainen ja pelastamisen arvoinen.

Israel forever chosen

Illustration Friday - Atmosphere

This is my old work (everyone pray sometimes), but I immediately remembered this when I saw the topic.

Tuulenhyminää

"Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.

Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.

Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elia?"

1 Kuningasten kirja 19: 11-13

Jumala ei puhunut Elialle myrskytuulessa, vaan hiljaisessa tuulenhyminässä.

Vaikka Jumalalla on koko universumin voimat käytössä viestiensä välittämiseen, Jumala sittenkin haluaa puhua meille ja puhutella meitä usein vasta jossakin hyvin hiljaisessa, arkisessa ja vähäisessä, jos vain osaamme jäädä kuuntelemaan, ensisijaisesti Jumala tietenkin puhuu sanassaan.

Jeesus myös sanoo, että taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, pienin kaikista siemenistä, mutta josta kasvaa lopulta puu, joka on suurin kaikista puista. Taivasten valtakunta kasvaa koko ajan, ei ehkä siellä missä on suuret areenat ja suurin pauhu, suurin voima, kuten joskus kuvitellaan, eikä ehkä sielläkään minne toivotaan valtavaa herätystä, vaan ehkä se on koko ajan kasvamassa keskellämme, hiljaisuudessa, pienessä mittakaavassa, näkymättömyydessä, yksilötasolla, yksi toisensa jälkeen etsii Jumalaa ja löytää, itse uskon näin. Vain Jumala näkee koko kuvan, me vain pienen pieniä sirpaleita siellä täällä.

U2/Wake Up Dead Man

Voi, viime päivät olen harmitellut, että en näe U2:ta, kun he esiintyvät Helsingissä, vaikka ei missään vaiheessa ole ollut tarkoitus mennä katsomaankaan, ei ole ylimääräistä rahaa tällaisiin konsertteihin ja vähänkö tuntisin itseni hölmöksi, kun varmaan viidentoista vuoden tauon jälkeen lähtisin yksin johonkin massakonserttiin ja liputkin (jotka myytiin loppuun hetkessä) olisi pitänyt varata jo vuosi sitten. Mutta olisi vain niin hienoa nähdä ja kokea U2 ja kokea se tunnelma, kun yleisö laulaa Pridea yhdessä yhtyeen mukana.

Harmi, onneksi on levyt.

Miracle at Golan Heights - True Story

True story of a mysterious wind appearing suddenly to help some Israeli soldiers get through a field covered with land mines.

Ihana mainos

vaikka onkin tietokoneella tehty.

Monesti kun katsoo millaisia ihmeellisiä otuksia maa päällään kantaa, tajuaa miten loistava huumorintaju Jumalalla on.

Eläimet ovat myös suuri mysteeri, kuin ne olisivat muurin toisella puolella, monesti kun vertaan koiraani muihin eläimiin huomaan, miten paljon yhteistä niillä on, ne eivät puhu, katsovat vain ja tuntuu, että niillä on jokin sanomaton ja hiljainen suru.

Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessään, että myös luomakunta huokaa ja ikävöi. Sitä se eläinten hiljaisuus ja katseet on, sitä että ne odottavat, yhdessä meidän kanssamme.

"Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä."

Free Gaza from Hamas

There must be more than this...

oh breath of God come breath within
There must be more than this
Spirit of God we wait for you
Fill us anew we pray
Fill us anew we pray

Consuming Fire
Fan into flame
a passion for your name
Spirit of God
fall in this place
Lord have ur way
Lord have ur way
with us

Come like a rushing wind
Clothe us with power from on high
Now set the captives free
leave us abandoned to your praise
Lord let your glory fall
Lord let your glory fall

Hyvää äitienpäivää

kaikille äideille ja äitien lapsille.

"Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.

Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat
rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan."

Laul.l. 8: 6-7

Maahanmuutosta ja maahanmuuttopolitiikasta

Tämä teksti syntyi siitä ärtymyksestä mitä tunnen kun seuraan nykyistä maahanmuuton ympärillä käytyä keskustelua, kun asioista ei voida puhua suoraan vaan kriittiset äänet pyritään heti rasismikorteilla leimaamaan. Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Wille Rydman kiteyttää aika hyvin sen mitä maahanmuuton pitäisi olla:

"Laajamittaiseen maahanmuuttoon liittyy useita eettisiä ongelmakohtia. Jos houkuttelemme meille kaikki kehitysmaiden koulutetut henkilöt, joilla voisi olla potentiaali nostaa kotimaidensa elintasoa, ylläpidämmekö me silloin itse asiassa köyhyyttä? Jos taas haalimme kouluttamattomia ihmisiä tekemään niitä töitä, jotka eivät meille kelpaa, emmekö me silloin luo etnistä luokkayhteiskuntaa, jossa eri ihmisroduille kuuluvat eri tason työtehtävät? Jos taas haluamme harjoittaa humanitaarista maahanmuuttoa, millä perusteella vedämme rajan siihen, kuinka moni saa tulla ja kuinka moni jää ulkopuolelle? Ja ratkaiseeko humanitaarinen maahanmuutto itse asiassa mitään humanitaarisia ongelmia?

Maahanmuuttopolitiikan pitää tapahtua vastaanottajamaan ehdoilla. Suomen eikä minkään muunkaan maan tule vastaanottaa enempää maahanmuuttajia kuin mitä se pystyy menestyksellisesti täysin sopeuttamaan omaan yhteiskuntaansa – sen kieleen, tapoihin ja lakeihin. Hyvää tarkoittavat monikulttuurisuusprojektit ovat osoittautuneet vahingollisiksi sekä vastaanottajamaille että maahanmuuttajille itselleen, kun sopeutumisprosessit ovat niiden myötä hidastuneet."

Minun on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää miksi maahanmuuttokeskustelusta halutaan tehdä niin vaikeaa, suomalaisten enemmistö galluppien mukaan on varsin maahanmuuttokriittistä ja maahanmuuttokeskustelu käy kaikilla mahdollisilla keskustelupalstoilla, mutta perinteinen media ja valtiovalta haluaa käydä sitä vain yhteen sävyyn: leimaamalla maahanmuuttokriittisyys vain pienen äärijoukon harjoittamaksi, mitä se ei ole. Yleensä valtioilla on maahanmuuttopolitiikka, yleensä maahanmuutto on valikoivaa ja maahanmuuttokriteerit on tiukkoja, näin on esim. kaikissa isoissa maissa, jotka ottavat paljon siirtolaisia, mutta Suomessa tilanne ei saisikaan olla näin. Maahanmuuttoa pitäisikin näköjään harjoittaa maahanmuuttajien eikä suomalaisten ehdoilla, pitäisi olla valmis ottamaan jokainen, joka vain haluaa tulla Suomeen ja jos olet eri mieltä tästä, olet rasisti tai äärioikeistolainen, leimakirvestä käytetään ahkerasti. Järjestetään jopa näytösoikeudenkäyntejä (Jussi Halla-aho), jotta saadaan "väärät" mielipiteet vaiennettua, Suomeen kun ei tunnu mahtuvan kuin yksi totuus kerrallaan.

Minä en vastusta maahanmuuttoa enkä maahanmuuttajia, mutta vastustan hallitsematonta maahanmuuttoa. Maahanmuuton pitäisi olla asia, joka hyödyttää kansakuntaa, joka tuottaa kansakunnalle jotain, se ei saa olla kaivo jonne heitetään satoja miljoonia euroja (Tarja Tallqvistin mukaan humanitäärisen maahanmuuton hinta 650 miljoonaa, luultavasti lähempänä miljardia) Aikaisemmin siirtolaisiksi mentiin työpaikan perässä ja omalla kustannuksella tuotiin perhe maahan, ei olisi ollut puhettakaan mennä jonkin valtion sosiaaliturvan varassa elämään ja niin, että valtio olisi vielä kustantanut perheenjäsenetkin maahan, mikään valtio koskaan olisi siihen suostunutkaan.

Suomessa tilanne on kääntynyt ylösalaisin, sen sijaan, että maahanmuutto olisi ensisijaisesti työperäistä, mitä sen pitäisi olla ja tapahtuisi kysynnän mukaan, maahanmuutosta itsestään on tullut itseisarvo, jonka valtio avokätisesti kustantaa, humanitääristen maahanmuuttajien määrä kasvaa koko ajan, koska sille ei ole asetettu minkäänlaista kiintiötä: Jokainen oleskeluluvan saanut turvapaikanhakija (viime vuonna heitä oli n. 1500 ja he tulevat pääasiassa Somaliasta, Iranista, Irakista ja Afganistanista, varsinaiseen turvapaikkaan oli oikeutettu vain muutamia kymmeniä) saavat tuoda 5-15 perheenjäsentään maahan valtion kustannuksella ja valtio maksaa oleskelun myös maassa. Mikään muu maa ei maksa perhenjäsenten matkoja ja muissa maissa perheenyhdistäjällä pitää olla ensin työpaikka ennen kuin hän voi tuoda perheensä, mutta Suomessa ollaan näin tavattoman avokätisiä. Myöskin kaupungin asuntoja jaettessa maahanmuuttajat ovat etusijalla, tämä on johtanut siihen, että tavallinen suomalainen perhe voi pääkaupunkiseudulla vain haaveilla kaupungin asunnosta. Maahanmuuton hintana on yhä kasvava positiivinen syrjintä(enemmistö joutuu syrjityksi vähemmistön takia). Humanitääristen maahanmuuttajien määrä myös lisääntyy koko ajan, koska sitä helpompi tänne on tulla mitä laajemmaksi Suomessa olevien tiettyjen kansallisuutta edustavien yhteisöt kasvaa. Näin vain paisutetaan tietyistä maista tulleita täysin vieraasta uskonnosta ja kulttuurista tulleiden vähemmistöjä, joiden kulttuuri ja uskonto on törmäyskursilla on omamme kanssa, me olemme pieni maa, vain 5 miljoonaa asukasta ja muutokset näkyvät täällä nopeasti. Joudumme yhä enemmän antamaan periksi omasta identiteetistämme, uskonnostamme ja omasta kulttuuristamme.

Kuka suojelisi meitä suomalaisia välillä? Ja milloin opimme olemaan väheksymättä omaa identiteettiämme ja omaa kansalaisuuttamme, ruoho ei ole vihreämpää aidan takana.

Kuvissa on erään Amerikkaan muuttaneen suomalaisen albumikuvia. Ostin albumin aikoja sitten kirpputorilta, tavattoman hienoja kuvia. Kun suomalaiset lähtivät aikoinaan Amerikkaan, he lähtivät sinne töihin ja yrittämään, he eivät lähteneet sinne USAn sosiaaliturvan varaan elämään (ei sellaista edes ollut), he edustavat juuri sitäsiirtolaisuutta, mitä siirtolaisuuden pitäisi ollakin.

Pilvisenä päivänä

En taaskaan ole jaksanut kirjoittaa blogiin juuri mitään tai seurata blogeja. Nämä kuvatkin ovat parin viikon takaisia, vein keskimmäisen tyttären synttäreille ja vietin pari tuntia aikaa kaupunginosassa jossa en ollut ennen käynyt. Siellä oli iso kasarmialue, päivä oli pilvinen, harmaa ja kasarmialuekin oli ruma, mutta löytyi sieltäkin selkeyttä, jos vain rajasi sen rumuuden pois. Usein huomaan toimivani näin, sitä voi kestää ankeitakin ympäristöjä ja kaikenlaista ankeutta, jos suuntaa katseensa ruman sijasta kauniimpaan.

Luen pitkästä aikaa romaania: Mika Waltarin Feeliks Onnellista, jotenkin Feeliksiin on helppo samaistua, hänen heikkouteensa, epävarmuuteensa, horjuvuuteensa ja epäilyihinsä. Ja kuitenkin hänellä on sisäinen tieto, joka ohjaa häntä ja pakottaa häntä eteenpäin.

Hän ei voinut. Ei voinut nousta seurakunnan kanssa tunnustamaan yhteistä kristillistä uskoa perinnäisin sanoin, koska ei uskonut. Jokainen lause alttarin äärestä iski liian pahasti häneen hänen kauhean epäuskonsa tähden. Kirkon edustan tyhjennyttyä kantautui urkujen ääni kumeasti hänen korviinsa ovien ja kiviseinien takaa. Hänen korvissaan se oli kuin tykkien jyminä sadan kilometrin päästä rintamalta. Hän kääntyi kiireesti pois ja pakeni kirkon luota sunnuntaisille kaduille.

Olen muukalainen maan päällä, hän ajatteli paetessaan. Se ainakin on varmaa, sen tiedän ja uskon, jopa ymmärrän. Lapsesta asti olen sen tuntenut, myös miehuuden päivinä sen aika ajoin aavistin, vaikka vasta varjojen langetessa Jumala iski sen varmuuden minuun. Koko sielustani tahtoisin olla taivaan kansalainen, Jumala sen kai tietää, mutta mitä minä tiedän hänen taivaastaan, hänen valtakunnastaan, hänen iankaikkisesta elämästään. Mitäpä tiedän edes omasta sielustani. Pystyväthän lääkärit sen paloittelemaan ja ajaksi rauhoittamaan sen tuskan lääkkeillään ja hoidoillaan.

Tunnustan ja uskon Jumalan, hän ajatteli, vaikka ei minulla ole hänen olemuksestaan edes etäisintä aavistusta. Olen vain kokenut, että hänen todellisuutensa on enemmän kuin tämä satunnainen ja hajoava todellisuus, jota erehtyvät aistini yrittävät hallita. Tätä kokemusta en voi kieltää, vaikka miten tahtoisin. Myös tiedän että henkeni, jokin minussa pystyy vastaanottamaan hänen sanomaansa, joskin vain hämärästi, epävarmasti, jokikinen kerta epäilyä ja erehdystä peläten.

Love

http://www.youtube.com/watch?v=Yi52HjJbwVQ&feature=fvst

This U2s song and video has given so much joy and hope for me recently, I just listen it time after time, I love it, it's amazing, it's magnificent...

Vihreä

8-vuotias poikani toi minulle viime viikolla metsästä, jään, lumen ja kinosten keskeltä löytämänsä vihreän puolukanoksan. Tulen aina tosi onnelliseksi tällaisista pienistä jutuista.

Samana päivänä jäin katsomaan sanomalehdessä ollutta kuvaa pitkään. Haitilainen nainen oli synnyttänyt israelilaisten pystyttämässä väliaikaisessa kenttäsairaalassa pojan, jolle hän antoi nimen Israel. Haitin maanjäristys on ollut valtava katastrofi, koskettavia ovat kuitenkin kuvat, joissa näkyy toivoa ja sekin on ihmeellistä kuinka ihmiset rukoilevat siellä paljon. Katastrofit muistuttaa siitä, että emme mekään ole turvassa, sama voisi tapahtua myös meille, ei ehkä maanjäristyksenä, mutta jonain muuna katastrofina.

Mikä onkaan ihmeellisempää kuin uuden ihmisen syntymä.

Tony Christian Halme

En olisi uskonut, että ikinä tulen kirjoittamaan sanaakaan Tony Halmeesta, nyrkkeily ja muu sellainen ei voisi olla kauempana omista elämästäni. Tony Halmeen kansanedustajuuskin meni jotenkin ohi, yhtä vähän olen kiinnostunut muistakaan kansanedustajista...Iltapäivälehtien jutut minkäänlaisista julkkiksista ei juuri jaksa kiinnostaa, enkä jaksa niitä lukea, paitsi jos heillä on jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa (harvemmin on).

Mutta kun Tony Halme kuoli hänen jäin jostain syystä katsomaan lehdestä hänen kuvaansa ja se pysäytti minut. Näin kuvassa toisenlaisen hahmon, kuin miksi olin hänet kuvitellut, pidin hänen silmistään, ne olivat tietoiset, älykkäät, katse oli suora ja rehellinen. Minkäänlaista uhoa, itsetietoisuuutta, ylpeyttä, omahyväisyyttä kasvoissa ei ollut, kovuutta niissä kyllä oli, mutta ne olivat murtuneen, särkyneen, yksinäisen miehen kasvot. Kun luin hänen syöksykierteestään ja karusta, yksinäisestä lopustaan, tunsin vain suurta sääliä häntä kohtaan, olisin toivonut sille toisenlaista loppua.

Sitten pari päivää kuoleman jälkeen ilmestyy Kaarina Hazardin kolumni Tony Halmeesta:
Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, Disneyn kuvakerrontaan tottuneiden itähelsinkiläisten visailunkuluttajaluusereiden äänestämä, vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin, surkuhupaisa kansanedustaja, orpona eduskunnassa istuva niskamakkara, sikaniska, etninen maskotti; merkki, ei mies, mulli ja elukka, kuohittu mahtisonni, joka onneksi ymmärsi mennä oikealla hetkellä.

Suutuin, suutuin kuten monet muutkin. Miten joku voi ivata ja rienata syöksykierteen jälkeen itsemurhan tehnyttä ihmistä pari päivää tämän kuoleman jälkeen, hänen ulkonäköään ja hänen vammaisuuttaan ja mitätöidä hänen ihmisarvonsa ja myös sen kaiken hyvän mitä hän sai aikaan, ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan ja kaiken lisäksi kirjoittaa, kuinka ymmärsi mennä oikealla hetkellä. Mikä on se pahuus, joka saa ihmisen kirjoittamaan mitään noin julmaa ja mikä on se pahuus ihmisissä, joka saa heidät puolustelemaan valheilla mitään näin julmaa.

Kun katson Hazardin kuvia, näen niissä Halmeen vastakohdan, hyvin ylpeän, ylimielisen, ylenkatseellisen, itseään täynnä olevan narsistisen olennon.

Eikö kukaan koskaan ole laittanut näille Hazardeille rajoja, kun he eivät tajua, että on olemassa rajoja joiden yli vain ei kävellä. Olen myös saanut feminismistä ja feministeistä tarpeekseni, feminismi on Suomessa muuttunut irvikuvakseen, se ei ole enää naisten asian ajamista vaan miehen kieltämistä ja etenkin suomalaisen miehen päähänpotkimista, olen kyllästynyt feministeihin, olen kyllästynyt tuohon itsetietoiseen ylpeään naisjoukkoon ja pyydän anteeksi kaikilta Suomen miehiltä näiden feministien puolesta.

Jokainen meistä voi epäonnista elämässään, jokaiselta meistä voi pudota pohja elämältä, jokainen meistä voi päätyä vaikka katuojaan, myös Hazard voi sinne päätyä, kenelläkään meistä ei ole varaa ilkkua, ei kenellekkään ja kaikkein viimeiseksi kuolemalle.