Chileläisten kaivosmiesten pelastuminen tuntuu ihmeeltä, suurenmoiselta ihmeeltä.
Ihan uskon varassa olivat ensimmäiset 17 päivää, tietämättä siitä pelastaako heitä kukaan ja onko edes mahdollista pelastua. Joukon johtaja jaksoi kuitenkin uskoa pelastumiseen.
Ja miten he antavat nyt antavat kunnian Jumalalle pelastumisestaan, kiittävät polvillaan. Siellä ei hävetä Jumalaa ja Jumalan sanaa niinkuin Suomessa ja paeta jonkinlaisen kylmän tekoälyllisyyden, ateismin ja ylpeän itseriittoisuuden taakse. Moni kaivosmiehistä on tullut uskoon ja 33:n kaivosmiehen joukossa oli evankelinen saarnaajakin. Jumalan hengen ja läsnäolon voi oikein tuntea ja aistia tv-kuvien kautta, sillä siellä missä rukoillaan paljon siellä Jumala toimii.
Ja koko episodi, miten mahtava vertauskuva kristillisestä pelastuksesta, me ihmiset olemme kuin nuo miehet maan uumenissa, itse emme pysty itseämme pelastamaan ja kapuamaan vapauteen, kaikki työ on tehty ylhäällä, reikä syvyteen porattu auki ja pelastuskapseli rakennettu ja laskettu alas luoksemme, voimme vain uskossa vastaanottaa Jeesuksen, astua pelastuskapseliin ja antaa Jeesuksen kantaa meidät ylös.
Ja kuinka Jumalalle jokainen ihmiselämä on arvokas, tärkeä ja ainutkertainen, jokaisen hän haluaa pelastaa. Ihan tavallisia duunareita olivat nämäkin kaivosmiehet, jokaisen elämä kuitenkin suunnattoman tärkeä, ainutkertainen ja pelastamisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti