Olen ollut viime päivät hyvin pahoillani siitä, miten vääristynyttä lähtökohdiltaan Suomessa käytävä keskustelu on, olen saanut kuulla, että Jumalaan uskovat tunnustavat kristityt ovat fundamentalisteja ja että sellainenkin tunnustava kristillinen seurakunta kuin Luther-säätiö on "ääriliike". Ääriliikkeiksi ja fundamentalisteiksi on nyt siis leimattu samalla kaikki maailman tunnustavat kristilliset seurakunnat ja kirkot kuten Katolinen ja Ortodoksinen kirkko ja lähes 2 miljardia maailman tunnustavaa kristittyä.
Tämä vain kertoo siitä, että valta ja mediavalta Suomessa on pienellä liberaalisiivellä, jotka käyvät keskustelua omasta lähtökohdastaan käsin ja jotka tosiasiassa itse edustavat itse sellaista äärimmäistä ajattelua, sukupuolineutraaleja avioliittoja siunaavia kristillisiä kirkkoja/seurakuntia (ja nekin harvat eivät ole enää tunnustavia kristillisiä kirkkoja) ja jopa uskontojakaan maailmassa ei juuri ole. Suomen kansaa manipuloidaan ja painostetaan median toimesta uskomaan, että ääriajattelu olisi jotain normiajattelua.
Tämä aika mitä elämme on jotenkin hyytävää, kaikki se mikä meille on ollut perustana ja tärkeää, halutaan murskata korulauseisiin puetun valheen nimessä ja seurauksena on entistäkin suurempi arvotyhjiö, ihan kuin meillä ei olisi arvottomuudesta aiheutuvaa pahoinvointia jo ennestään.
Hyviä kirjoituksia aiheesta täällä ja täällä.
Todella hyytävää ja rikkinäistä aikaa elämme.
VastaaPoistaMitäpä muuta voimme odottaa, kun kansa näin selkeästi on kääntänyt Jumalalle selkänsä.
Viime päivinä ilmapiirin kylmyyden ja kiukun on voinut tuntea olossaan.
Sivistyneisyys ja hyvät tavat ovat jossain kaukana, ehkä ulkomailla....
Vanhempieni ikäluokka on hyvin murheissaan kaikesta mitä ovat nyt näkemässä. Ihmiset, jotka ovat kokeneet sota-ajat, eivät halua uskoa näkemäänsä.
Tämä kaikki on niin surullista.
Miten ihmeessä ev.lut. kirkko on päästetty tähän tilanteeseen? Alamäki on väistämättä nyt edessä, uskon.
Islamin myötä sana fundamentalismi on kärsinyt takaiskun.
Kun asuimme USA:ssa 80-luvulla, sillä sanalla oli eri kaiku. Oli ihan kiva sanoa olevansa Raamatun ja uskon suhteen fundamentalisti. Minun uskoni perustuu Raamattuun, ei humanismiin, ei liberalismiin eikä ihmisten kosiskeluun. Minä uskon Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen ja Hän on kaiken ylin auktoriteetti.
Eletään mielenkiintoista aikaa nyt tässä seurakuntavaalien aikana. Oma aavistukseni on, että yhä maallistuneempaan suuntaan kirkko on menossa; - ja voivatko uudestisyntyneet ja jumalaapelkääväiset kristityt sitten enää olla sellaisessa kirkossa.... ?
Hei Nurkkalintu, kiitos paljon kommentistasi, anteeksi, eten ole ehtinyt vastailemaan, olen viihtynyt Facebookin puolella ja blogielämä on jäänyt sivummalle.
VastaaPoistaMukavaa kuulla, että fundamentalisti sanalla on ollut joskus positiivinenkin kaiku, minäkin olen ja haluan olla sellaista ehdottomasti. Haluan olla uskollinen Jumalalle, en maailman hengelle, jonka päivästä päivään huomaan yhä turmeltuneemmaksi ja jota oikeasti haluaisin paeta todella kauas, jos eläisin yksin varmaan tekisinkin niin. Raamattu on ihmeellinen kirja, täynnä Pyhää henkeä ja minusta on tuntunut todella pahalta nämä Raamatun viskelijät ja Raamatun sanan väheksyjät. Jos Jumalan puolesta voisi loukkaantua, minä olisin loukkaantunut, mutta Jumalan puolesta ei voi loukkaantua, sillä on yksin osoitus hänen hyvyydestään, armostaan ja laupeudestaan, että Tervot ja samanmieliset vielä saavat heitellä Raamattuja tai vaihtaa niitä pornolehtiin.
En minäkään enää usko kirkon tulevaisuuteen, seurakuntavaalitkin ovat täysin näiden liberaalien käsissä, todella vaikeata löytää edes omaa ehdokasta (kuulun vielä kirkkoon, mutta en tiedä miten kauan). Oman kuntani vaalikoneissa ei edes ollut tätä kysymystä suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien liiton siunaamiseen, sitä oli kysytty jälkeenpäin, mutta puolelta ehdokkaista ei julkaistu vastausta, koska nämä olisivat halunneet perustella sen. Yhtäkään järkevää ehdokasta en löytänyt, pitäisi varmaan ottaa henkilökohtainen yhteys, jos haluaa kuulla mitä mieltä ehdokkaat ovat. Vähän tuntuu, että kirkko ei edes halua, että ketään "konservatiivista" edes äänestettäisiin. Ei sen puoleen, ei kirkon tulevaisuus minkään vaalien käsissä ole vaan yksin Jumalan käsissä.
Aloitin Hilja Aaltosesta kertovan kirjan lukemisen, joku osa minussa on aina uskonut, että herätys voisi alkaa isosta kirkosta, kuten Hilja Aaltonen kertoo Jumalan hänelle luvanneen, mutta tarvitaan todella suuri ihme, että näin voisi tapahtua.
Siunausta viikkoosi Nurkkalintu :)