Muutama viikko sitten olin aika allapäin taas, samoja asioita pohdin kuin aiemminkin, kun ei tiedä mihin tällä hetkellä suunnata. Olin koiran kanssa metsässä ja jäin siihen seisomaan ja edessä näkyi pelkkää kuusimetsää, harmaita runkoja toinen toisensa perään, mutta sitten, jokin tunne sai minut kääntymään ympäri ja siinä edessäni olikin suuri haapapuu, paljon suurempi muita puita, täynnä auringossa hehkuvia keltaisia lehtiä ja se oli jotenkin ihmeellinen näky (mutta en kuitenkaan ottanut siitä kuvaa, kuvassa on eri puu)
Aloin pohtia, että ehkä minun ei epätoivoisesti pidäkään etsiä mitään uutta vaan kääntyä ympäri ja katsoa taaksepäin ja käydä sitä läpi mikä on takana, ainakin joitain tärkeimpiä asioita, ehkä ei ole muuta keinoa päästä eteenpäin.
Siinä vieressä oli myös pari pienempää haapaa, se sai minut ajattelemaan taas miten haapapuut monikossa on haavat ja se toi mieleeni viittauksen Kristuksen vertavuotaviin haavoihin, joista vuotava puhdistava veri hoitaa ja puhdistaa kaikki menneisyyden haavat.
Haluaisin oppia jättämään elämäni kokonaan Kristuksen käsiin, päästä yhä lähemmäs ja oppia tuntemaan Hänet yhä syvemmin, niin että Hän saa ohjata ja johdattaa minua kaikessa ja joka päivä.
Aloin pohtia, että ehkä minun ei epätoivoisesti pidäkään etsiä mitään uutta vaan kääntyä ympäri ja katsoa taaksepäin ja käydä sitä läpi mikä on takana, ainakin joitain tärkeimpiä asioita, ehkä ei ole muuta keinoa päästä eteenpäin.
Siinä vieressä oli myös pari pienempää haapaa, se sai minut ajattelemaan taas miten haapapuut monikossa on haavat ja se toi mieleeni viittauksen Kristuksen vertavuotaviin haavoihin, joista vuotava puhdistava veri hoitaa ja puhdistaa kaikki menneisyyden haavat.
Haluaisin oppia jättämään elämäni kokonaan Kristuksen käsiin, päästä yhä lähemmäs ja oppia tuntemaan Hänet yhä syvemmin, niin että Hän saa ohjata ja johdattaa minua kaikessa ja joka päivä.
Jumala puhuu meille niin käsittämättömän monin eri tavoin! Tuo sun ilmestys puhuttelee myös mua, kuinka me ihmisinä nähdään monesti vain se harmaa metsikkö, mutta kun käännymme Jeesuksen puoleen, asiat ovat aivan toisessa valossa. Meidän ei tarvitse aina etsiä jotakin uutta ja taas uutta vaan kun tuntuu, että hukassa ollaan niin paras keino elvyttää tilanne on palata perusasioihin: Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, jotta meillä olisi elämä Hänessä ja koska rakasti yhtä ihmistä niin paljon.
VastaaPoistaMulla on jääny toi oma postaaminen ihan kokonaan nyt viime aikoina, mutta mä oon kokenu jotain ihan käsittämätöntä Herran kanssa viime kuukausina. Musta tuntuu, että nyt vasta oon tullut uskoon ja käsitän, mistä tässä koko hommassa on kyse. Rakkaudesta! Vaikka olin tietysti uskossa, mutta mulla oli edelleen syntielämää, en päässyt kokemaan todellista Jumalan lapsen vapautta enkä kyennyt vastaanottamaan Jumalan rakkautta niin kuin Hän sen haluaa vuodattaa mun elämääni. Mutta kun tein parannusta, ei riitä sanoja kuvaamaan, mitä mun elämässä on tapahtunu ja mun Jumala-suhteessa. 2,5 vuotta mä etsin Jumalaa, joka voi tyydyttää kaikki mun tarpeeni, mä halusin Jumalalta kaiken ja aloin jo olla ihan epätoivoinen. Mutta nyt, kaiken tän jälkeen mä oon löytänyt sen, minkä tiesin olevan olemassa, mutta en ollut kokenut. Jumalasta on tullut niin TODELLINEN ja kaikki on lakannut olemasta sellasta ihme puristamista ja omin voimin pyrkimistä. Mä en tiedä, miksi mä vuodatin tän nyt tänne :) Ehkä yritän saada tän saman omaan blogiini kirjotettua myös. Mä rukoilen, että Jumala kohtaa sua just niillä alueilla, jossa kipeimmin kaipaat Häntä. Ja Hän on rukouksia kuuleva Jumala ja Hän tahtoo meille hyvää!!
Siunattua viikonloppua :)
Hei Johanna, kiitos hienosta viestistäsi, tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että tuo kokemani sai puhutella myös sinua ja vielä ymmärsit sen ja autoit minuakin ymmärtämään syvällisemmin mistä on kyse. Kyllä minä itse sen siinä tilanteessa koin jonkinlaisena Jumalan puheena, varsinkin kun olin vielä rukoillut sitä ennen. Vaikka Jumala puhuu ennenkaikkea Raamatussa, niin Raamatusta olen oppinut, että hän voi joskus puhua jossakin ihan pieneltä tuntuvassa jutussa ja luomakuntansa välityksellä tai sellaisena nopeasti ohi menevänä hetkenä, kun palapelin palat tuntuvat olevan paikoillaan, ehkä se vaatii vain tietynlaista herkkyttä ja mielentilaa kuulla Jumalan hiljaista puhetta, tai voihan olla, että suggeroin itseni kuvittelemaan tilanteessa jotain muuta kuin siinä oli, mutta joka tapauksessa se keltaisena hehkuva suuri haapa siinä konkreettisesti todisti ja kirkasti minulle taas sitä kuinka tärkeää on etsiä ja pyrkiä lähemmäs Jeesusta. Ja mitä lähemmäs pääsemme Jeesusta, sitä enemmän kykenemme rakastamaan itseämme ja toisiamme ja sitä enemmän Jeesuksen rakkaus saa virrata meihin, ja virrata meistä muihin, meistä tulee niitä eläviä vesilähteitä, joista Jeesuksen rakkaus saa virrata.
VastaaPoistaMiten täydellistä se rakkaus onkaan ja kuinka siitä voi kuitenkin tässä maailmassa vain aavistaa vain pienen määrän, mutta mitä lähemmäs Jeesusta pääsee, sitä enemmän sitä rakkautta saa maistaa ja sen täydemmin se meissä vaikuttaa ja saamme rakastaa toisia.
Johanna olen onnellinen puolestasi, Jeesus on tosiaan saanut vapauttaa sinua.
Minussakin on menneisyyden jäljiltä rikkinäisyyttä ja paljon haavoja, joita en ole käynyt läpi ja jotka edelleen ovat esteenä päästä eteenpäin ja myös syntejä, joista kaikista parannuksen tekeminen ei ole vain minusta itsestäni kiinni. Siksi tuntuu nyt tärkeältä katsoa taaksepäin ja tuoda sitä rikkinäisyyttä Jeesuksen hoidettavaksi ja tehdä parannusta, jotta Jeesus saisi vapauttaa minua pala palalta. Mitään muuta en halua.
Kiitos rukouksistasi. Siunausta :)
Hei! Sinulle löytyy haastetta blogissani =)
VastaaPoistaKiitos Nurkkalintu, hieno haaste :)
VastaaPoista