8-vuotias poikani toi minulle viime viikolla metsästä, jään, lumen ja kinosten keskeltä löytämänsä vihreän puolukanoksan. Tulen aina tosi onnelliseksi tällaisista pienistä jutuista.
Samana päivänä jäin katsomaan sanomalehdessä ollutta kuvaa pitkään. Haitilainen nainen oli synnyttänyt israelilaisten pystyttämässä väliaikaisessa kenttäsairaalassa pojan, jolle hän antoi nimen Israel. Haitin maanjäristys on ollut valtava katastrofi, koskettavia ovat kuitenkin kuvat, joissa näkyy toivoa ja sekin on ihmeellistä kuinka ihmiset rukoilevat siellä paljon. Katastrofit muistuttaa siitä, että emme mekään ole turvassa, sama voisi tapahtua myös meille, ei ehkä maanjäristyksenä, mutta jonain muuna katastrofina.
Mikä onkaan ihmeellisempää kuin uuden ihmisen syntymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti