Niinistö ja Putin pelaamassa jääkiekkoa juhannusaattona

:)

Suomalaisessa roskalehdistössä tämäkin on käännetty Niinistöä vastaan. Eipä olisi Halosesta ollut koskaan pelaamaan jääkiekkoa Putinin kanssa, Haavistosta puhumattakaan. Suomen vihervasemmistolainen ja liberaali media ei ole vieläkään päässeet yli siitä, että eivät hehkutuksellaan saaneet Haavistosta presidenttiä vaikka kaikkensa yrittivät, se mikä aikoinaan toimi Halosen kohdalla ei enää toimi nykyisessä Suomessa, jossa medialla ei ole kiitos internetin enää niin suurta valtaa kuin vuonna 2000.

Tosiasia on, että Venäjä ei lakkaa olemasta iso naapurimme, Venäjällä kunnoitetaan voimaa ja itsetuntoa eikä nöyristelyä ja Niinistö edustaa juuri sellaista tervettä omilla jaloillaan seisovaa omanarvontuntoisuutta jota Venäjä arvostaa.

Ja kun katsoo tuota Kataisen, Stubbin, Urpilaisen, muun hallituksen ja eduskunnan (Perussuomalaisia lukuunottamatta) loputonta nöyristelyä EUhun päin, kuinka ajavat Suomea johonkin liittovaltioon ja vastuutonta rahanjakoa (jolla ilmeisesti ostetaan se liittovaltiojäsenyys), niin jotenkin on alkanut suhtautua entistä myönteisemmin Venäjään. Venäjällähän on vielä sitäpaitsi arvot kohdallaan monessakin suhteessa verrattuna Eurooppaan, kristittyjäkin enemmän kuin koskaan.

Perintöä tuhotaan

Lueskelin Heikki Linnavirran 25.3.2012 kirjoitettua blogitekstiä Huugo Sintosen – Hugin - muistolle ja samat asiat tekevät minut surulliseksi, sitä kestävää pohjaa ja kristillisiä arvoja joiden päälle tämä maa perustettiin tuhotaan päivä päivältä enemmän ja tilalle on tullut kaikenlainen materialismi, pintaliitely ja mitäänsanomattomuus, kaikki uskonnot on samanarvoisia, mittapuuna on ihminen itse ja miltä hänestä tuntuu ja millaiset fiilikset hänellä on.

"Huugo Sintosen – Hugin - muistolle

Siunasin viikonloppuna ystäväni Huugo Sintosen Karjalohjan kivikirkossa. Tunsin hänet yli kahdenkymmenen vuoden matkalta. Viime tapaamisemme oli Ehtoollishetki Lohjan sairaalassa keskellä viikkoa. Pieni joukko sairasvuoteen ympärillä. Kiitosvirsi, usko Jeesukseen, joka armahtaa. Leipä ja viini. Kaikki oli niin kuin Jumala tahtoi. Sunnuntaina, ylösnousemuksen aamuna Hugi pääsi Kotiin. Yhdeksänkymmenen vuoden matka tuli täyteen.

Hugi oli heinjokilainen, rehti kepulainen, karjalohjalainen, isänmaallinen suomalainen, mutta ennen muuta kristitty mies. Ei missään nimessä pyhimys eikä aina esimerkillinenkään, mutta armosta pelastettu kulkija, jolle usko Jeesuksen kohtaamiseen kirkossa ja erityisesti Ehtoollispöydässä olivat itsestään selviä tosiasioita. Usko oli myös arjen voimanlähde.

Jospa tuollaisen perinnön välittäjiä olisi enemmän Suomen kylissä ja kaupungeissa. Miehiä, jotka eivät häpeile miehuuttaan. Miehiä, jotka hoitavat kotinsa ja perheensä. Miehiä, joille isänmaa on rakas. Miehiä, jotka tunnustavat olevansa pieniä lapsia Jumalan ja Vapahtajan edessä. Luterilaisia kristittyjä, hiomattomia timantteja.

Tuntuu siltä, että tätä perintöä turmellaan ja hävitetään Suomessa päivä päivältä enemmän. Työ on vihreille paskaduunia, jota ei viitsi tehdä. Koti ja perhe ovat kulutustavaraa. Vaimo vaihdetaan nuorempaan. Lapset kasvakoot omaa tahtia pellossa, miten haluavat. Koti, usko Jeesukseen ja Isänmaa ovat tarpeettomia käsitteitä. Tai niitä hävetään ja häivytetään. Tilalle ovat tulleet neutraalit ja vahingolliset arvot: Kaikki vieras on kaunista. Kaikki muulta tuleva on parempaa. Kaikki kieroutunut ja paha on kulttuuria ja hyvää. Ollaan vapaita ja vietetään siestaa, kunnes paratiisin hedelmät tippuvat itsestään suuhun.

Tuntuu haikealta, kun on monia iäkkäitä ystäviä. Tuntuu siltä, kun kestävät arvot menevät vanhemman ikäpolven mukana hautaan. Vaan sittenkin sinnittelen ja ajattelen valoisasti. Onhan meitä - taivas soikoon -  perinnön vaalijoita Karjalohjalla ja kaikkialla Suomessa. Jumala on voimissaan ja muistuttaa: ”On teidän vuoro ottaa soihtu ja näyttää valoa”.  

Kiitos Hugi. Nähdään." 


Olen myös surullinen siitä loputtomasta ylenkatseesta, jolla Jeesukseen suhtaudutaan vaikkapa vain täällä blogimaailmassa (tai no tätä blogia varmaan lukee vain uskovat, mutta tuolla tavallisten blogien joukossa tilanne on toinen). Tänäkin aamuna blogeja lueskellessa, kun pääsiäinen lähestyy pisti oikein silmään. Jeesus kiinnostaa, mutta hänet torjutaan, koska pidetään niitä omia arvoja ja ajatuksia niin paljon parempana, samoin ollaan niin kovin tietävinään mitä Raamatussa lukee, vaikka tosiasiallisesti Raamattu on saanut pölyyntyä kirjahyllyssä, jos edes on siellä; kaikkea muuta kirjallisuutta luetaan sitten senkin edestä suurella ja hartaalla kunnioituksella

Mutta Jeesus on heidänkin pelastaja ja ainoa mahdollisuus pelastua, vaikka eivät sitä vielä tajuakaan. Ylösnousemuksellaan Jeesus voitti synnin ja kuoleman vallan. Jokainen joka uskoo Häneen saa elää ikuisesti.

Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.  Joh.11:25-26

Tulee päivä, jolloin kaikki ihmisten rakentamat pohjat, uskonnot, ismit ja ideologiat murenevat ja haihtuvat taivaan tuuliin, ainoa kestävä perustus, joka pysyy ikuisesti on Jeesus Kristus.

Sillä muuta nimeä meille ei ole annettu:

Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. Apostolien teot 4:12

Olavi Peltola: Miten antikristilliset voimat voivat vallata kirkon?

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1a.htm


Lopuksi: Mitä tästä voimme oppia? "Kirkon kokemusten tulisi kuitenkin varoittaa sitä kritiikittömästi mukautumasta ajan tendensseihin, vaikka nämä näyttävätkin dynaamisilta ja pääsevän valtaan. Kun ns. saksalaiset kristityt tulkitsivat Kolmannen valtakunnan Pyhä Hengen uudeksi vuodatukseksi, niin tämä on kauhistuttava esimerkki Kristuksen opetuslasten kallista nimeä kantavista, joilla ei ollut uskosta käsin sanottavaa ja jotka sen vuoksi nimittivät inhimillisen jumalalliseksi". "Jos kirkko sanoo vain sen, minkä kaikki muutkin jo sanovat, sen sanomaa tuskin tarvitaan" (Kalevi Toiviainen, Ajan haasteet ja kirkon julistus, TA 1973).

Ajan hengen" lumoamina, yleisen ilmapiirin ja itsestään selvyyden tunteen vallassa voimme hyväksyä mitä mielettömimpiä asioita oikeina ja yhteiskuntaa rakentavina. Julkisilla tiedotusvälineillä on käsittämätön voima ja vaikutusvalta meihin.

"Hyvinhän siinä kävi, mitä te itkette?"

Hyvinhän siinä kävi, mitä te itkette?

En voisi enää enempää samaa mieltä olla. Äänestin KDta ja Päivi Räsästä, mutta olisin yhtä hyvin voinut äänestää jotain perussuomalaista kristittyä. Olen todella iloinen perussuomalaisten puolesta ja siitä, että unohdettu kansanosa sai ääntään kuuluviin ja että Suomi sai paljon uusia perussuomalaisia kansanedustajia, jotka todellakin edustavat kansaa, heitä on siellä laidasta laitaan, tavallisia kansalaisia, tavallisia duunareita, yrittäjiä, opiskelijoita, eläkeläisiä, edustavat niitä nykypolitiikkaan turhautuneita ja väsyneitä, joille Suomen kansan etu on ollut aina ensisijainen. Ei pidä myydä isänmaataan, sen arvoja ja kansan hyvinvointia, milloin millekin aatteelle ja valtaorganisaatiolle.

Suurin maalllinen rakkautemme olkoon aina isänmaahamme kiinnitetty, suurin rikkautemme sen laillinen turva ja vapaus ja suurin maallinen onni sen kaikinpuolinen onni ja menestys.

-Elias Lönnrot

Vihreä

8-vuotias poikani toi minulle viime viikolla metsästä, jään, lumen ja kinosten keskeltä löytämänsä vihreän puolukanoksan. Tulen aina tosi onnelliseksi tällaisista pienistä jutuista.

Samana päivänä jäin katsomaan sanomalehdessä ollutta kuvaa pitkään. Haitilainen nainen oli synnyttänyt israelilaisten pystyttämässä väliaikaisessa kenttäsairaalassa pojan, jolle hän antoi nimen Israel. Haitin maanjäristys on ollut valtava katastrofi, koskettavia ovat kuitenkin kuvat, joissa näkyy toivoa ja sekin on ihmeellistä kuinka ihmiset rukoilevat siellä paljon. Katastrofit muistuttaa siitä, että emme mekään ole turvassa, sama voisi tapahtua myös meille, ei ehkä maanjäristyksenä, mutta jonain muuna katastrofina.

Mikä onkaan ihmeellisempää kuin uuden ihmisen syntymä.