Perintöä tuhotaan

Lueskelin Heikki Linnavirran 25.3.2012 kirjoitettua blogitekstiä Huugo Sintosen – Hugin - muistolle ja samat asiat tekevät minut surulliseksi, sitä kestävää pohjaa ja kristillisiä arvoja joiden päälle tämä maa perustettiin tuhotaan päivä päivältä enemmän ja tilalle on tullut kaikenlainen materialismi, pintaliitely ja mitäänsanomattomuus, kaikki uskonnot on samanarvoisia, mittapuuna on ihminen itse ja miltä hänestä tuntuu ja millaiset fiilikset hänellä on.

"Huugo Sintosen – Hugin - muistolle

Siunasin viikonloppuna ystäväni Huugo Sintosen Karjalohjan kivikirkossa. Tunsin hänet yli kahdenkymmenen vuoden matkalta. Viime tapaamisemme oli Ehtoollishetki Lohjan sairaalassa keskellä viikkoa. Pieni joukko sairasvuoteen ympärillä. Kiitosvirsi, usko Jeesukseen, joka armahtaa. Leipä ja viini. Kaikki oli niin kuin Jumala tahtoi. Sunnuntaina, ylösnousemuksen aamuna Hugi pääsi Kotiin. Yhdeksänkymmenen vuoden matka tuli täyteen.

Hugi oli heinjokilainen, rehti kepulainen, karjalohjalainen, isänmaallinen suomalainen, mutta ennen muuta kristitty mies. Ei missään nimessä pyhimys eikä aina esimerkillinenkään, mutta armosta pelastettu kulkija, jolle usko Jeesuksen kohtaamiseen kirkossa ja erityisesti Ehtoollispöydässä olivat itsestään selviä tosiasioita. Usko oli myös arjen voimanlähde.

Jospa tuollaisen perinnön välittäjiä olisi enemmän Suomen kylissä ja kaupungeissa. Miehiä, jotka eivät häpeile miehuuttaan. Miehiä, jotka hoitavat kotinsa ja perheensä. Miehiä, joille isänmaa on rakas. Miehiä, jotka tunnustavat olevansa pieniä lapsia Jumalan ja Vapahtajan edessä. Luterilaisia kristittyjä, hiomattomia timantteja.

Tuntuu siltä, että tätä perintöä turmellaan ja hävitetään Suomessa päivä päivältä enemmän. Työ on vihreille paskaduunia, jota ei viitsi tehdä. Koti ja perhe ovat kulutustavaraa. Vaimo vaihdetaan nuorempaan. Lapset kasvakoot omaa tahtia pellossa, miten haluavat. Koti, usko Jeesukseen ja Isänmaa ovat tarpeettomia käsitteitä. Tai niitä hävetään ja häivytetään. Tilalle ovat tulleet neutraalit ja vahingolliset arvot: Kaikki vieras on kaunista. Kaikki muulta tuleva on parempaa. Kaikki kieroutunut ja paha on kulttuuria ja hyvää. Ollaan vapaita ja vietetään siestaa, kunnes paratiisin hedelmät tippuvat itsestään suuhun.

Tuntuu haikealta, kun on monia iäkkäitä ystäviä. Tuntuu siltä, kun kestävät arvot menevät vanhemman ikäpolven mukana hautaan. Vaan sittenkin sinnittelen ja ajattelen valoisasti. Onhan meitä - taivas soikoon -  perinnön vaalijoita Karjalohjalla ja kaikkialla Suomessa. Jumala on voimissaan ja muistuttaa: ”On teidän vuoro ottaa soihtu ja näyttää valoa”.  

Kiitos Hugi. Nähdään." 


Olen myös surullinen siitä loputtomasta ylenkatseesta, jolla Jeesukseen suhtaudutaan vaikkapa vain täällä blogimaailmassa (tai no tätä blogia varmaan lukee vain uskovat, mutta tuolla tavallisten blogien joukossa tilanne on toinen). Tänäkin aamuna blogeja lueskellessa, kun pääsiäinen lähestyy pisti oikein silmään. Jeesus kiinnostaa, mutta hänet torjutaan, koska pidetään niitä omia arvoja ja ajatuksia niin paljon parempana, samoin ollaan niin kovin tietävinään mitä Raamatussa lukee, vaikka tosiasiallisesti Raamattu on saanut pölyyntyä kirjahyllyssä, jos edes on siellä; kaikkea muuta kirjallisuutta luetaan sitten senkin edestä suurella ja hartaalla kunnioituksella

Mutta Jeesus on heidänkin pelastaja ja ainoa mahdollisuus pelastua, vaikka eivät sitä vielä tajuakaan. Ylösnousemuksellaan Jeesus voitti synnin ja kuoleman vallan. Jokainen joka uskoo Häneen saa elää ikuisesti.

Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.  Joh.11:25-26

Tulee päivä, jolloin kaikki ihmisten rakentamat pohjat, uskonnot, ismit ja ideologiat murenevat ja haihtuvat taivaan tuuliin, ainoa kestävä perustus, joka pysyy ikuisesti on Jeesus Kristus.

Sillä muuta nimeä meille ei ole annettu:

Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. Apostolien teot 4:12