Michael Howardin uutiskirjeitä ja opetuksia
Out of African sivuilta kannattaa todella lukea.
Näin hän kirjoitti
06/2011
”…että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon” (Ef. 3:10).
Olen maininnut tämän väkevän ja vaativan raamatunkohdan aikaisemminkin, mutta hiljattain Herra puhui minulle hyvin selvästi kristillisestä vastuustamme ja velvollisuudestamme puhua. Jälleen kerran kyse on tästä: ”Pahuus tarvitsee voittaakseen vain sen, että hyvät ihmiset eivät tee mitään” (Edmund Burke).
Iso osa ponnisteluistamme ja voimistamme menee hukkaan ja suuntautuu väärään kohteeseen, kun taistelemme sotia, joita ei koskaan pitäisi taistella. Kietoutuessamme tiukasti haluamaan oman tahtomme toteutumista tuhlaamme suuria määriä energiaa, joka voitaisiin käyttää paremmin Jumalan valtakunnan edistämiseen. Kun emme kohtaa vihollista ja pahuutta sen kaikissa valepuvuissaan, se antaa OIKEUTUKSEN vihollisen pahoille aikeille. Jumala on antanut meille äänen, ja Hän edellyttää meidän uskovina käyttävän sitä.
Hiljaisuus jostain epämiellyttävästä asiasta on käytännössä sama kuin sen hyväksyminen. Kristityt ovat liian hiljaa asioista, jotka ovat todella tärkeitä. Kun uskovat seisoskelevat joutilaina sivussa sanomatta mitään, he rohkaisevat pimeyden hallituksia ja valtoja olemaan rohkeita. Vaikuttaa siltä, että vallitseva asenne kristillisissä piireissä on: ”Mitä minun ääneni voi tehdä? Miksi vaivautua?” Muistakaamme, että yhden naisen ponnistelu ja sitkeys saivat aikaan äänen rukousta vastaan USA:n kouluissa. Hänen äänensä kuultiin, koska hän ei vaiennut eikä lopettanut. Yhden naisen ääni teki abortista hyväksytyn täysin samoista syistä. Uskovina unohdamme, että meillä on siunatun Pyhän Hengen voima ja taivaallisten joukkojen todistus. Äänemme rohkaisee ja siunaa heitä yhtä paljon kuin hiljaisuutemme lannistaa heitä. Jos vain ymmärtäisimme tämän voimallisen periaatteen, emme koskaan lakkaisi käyttämästä ääntämme, riippumatta siitä, kuunteleeko meitä maan päällä kukaan vai ei. Eivät maanpäälliset asiat ole tärkeitä. Luonnollisessa maailmassa tapahtuvat asiat määräytyvät sen mukaan, mitä hengellisessä maailmassa tapahtuu. Tärkein tosiasia on, että sekä pimeyden että valkeuden taivaalliset hallitukset ja vallat kuulevat, mitä meillä on sanottavana, ja rohkea totuuden julistuksemme tekee niihin valtavan vaikutuksen.
Nykypäivän maailmassa, kun käytössämme ovat kaikki multimediajärjestelmät ¾ internet, facebook, twitter ja lukemattomat muut ¾ joiden avulla voimme saada äänemme kuuluville, uskovalla on VELVOLLISUUS puhua ja tuoda äänensä rohkeasti julki Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa puolesta. En tarkoita, että meidän pitäisi sekaantua lukemattomiin sosiaalisiin kysymyksiin, joita on loputtomasti. Kun yhteiskunta, jota johdetaan nyt liberaalihumanismin ja New Agen aatteilla, pilkkaa Jumalan nimeä ja nousee Hänen Sanaansa vastaan, meillä on velvollisuus korottaa äänemme. Luonnollinen maailma ei reagoi millään myönteisellä tavalla, mutta nimenomaan hengellisessä maailmassa tapahtuu jotain merkittävää.
Ensinnäkin minulla ei ole epäilystäkään siitä, että taivaassa on valtavia kirjastoja, jotka sisältävät hyllymetreittäin kirjoja. Niihin on kirjattu jokainen maan päällä puhumamme sana, jonka olemme sanoneet Herran, Hänen kansansa ja Hänen Sanansa puolustamiseksi. Siksi velvollisuutemme on puhua.
Toiseksi kynän ja kirjoitetun sanan voima on valtava ja tavoittaa ihmisiä siellä, minne emme itse koskaan mene.
Kolmanneksi Herran enkelit saavat valtavan paljon siunausta ja rohkaisua kuullessaan meidän julistavan rohkeasti totuutta taivaalle. Sellaiset julistukset antavat heille voimaa hämmästyttävällä tavalla.
Neljänneksi rohkeat totuuden julistukset ovat kompastuskiviä pimeyden voimille, ja se puolestaan vaikuttaa luonnolliseen maailmaan.
Herra käskee meitä: “Sinun ei tule pelätä yön kauhuja eikä päivällä lentävää nuolta” (Ps. 91:5, Kuningas Jaakon raamatunkäännös). Osa vihollisen ampumista päivällä lentävistä nuolista on pahoja sanoja, jotka on lähetetty horjuttamaan uskovaa ja kukistamaan hänet. Kaikki me tunnemme sen voiman, joka on niillä musertavilla sanoilla, joita usein juuri uskovat ovat puhuneet meille vihastuneina ja loukkaantuneina. ”Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.” Tämä on hengellinen totuus ja periaate. Sana julistaa rohkeasti: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan (profetian) kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” Meillä on velvollisuus korottaa äänemme ja puhua voimakkaasti ja rohkeasti. Kun meillä on Herran auktoriteetti, voitamme vihollisen todistuksemme SANAN kautta. Mikä väkevä syy huutaa ja julistaa Herran voittoa ja valtasuuruutta!
Taivas odottaa, että puhut totuuden Sanaa, kirjoitat sitä ja vastustat pahuutta. Hitler nousi Saksassa valtaan siitä syystä, että seurakunta seisoi syrjässä eikä sanonut tai tehnyt mitään. Niin toimiessaan Saksan seurakunta antoi oikeutuksen viholliselle, josta tuli rohkea ja mahtaileva. Mikään ei ole muuttunut tuhanteen vuoteen. Israel huusi itselleen kanaanilaisten kuningasten kaltaista kuningasta ja sai Saulin, IHMISTEN mielen mukaisen miehen. Sitten Israel näki paimenpojan, mutta Herra valitsi itselleen oman mielensä mukaisen kuninkaan. Meille on annettu Herran pyhä Sana, ja meidän on todellakin käytettävä sitä."
Tämä kirjoitus puhutteli paljon, sillä samoja asioita olen miettinyt. Kun näemme selkeän vääryyden, valheen ja epäoikeudenmukaisuuden tapahtuvan avaammeko suumme ja nousemme näin pahuutta ja valhetta vastaan, vaikka kukaan ei sitä kuuntelisikaan vaan käännämmekö selkämme ja vaikenemme vaikka omatuntomme huutaisi meitä avaamaan suumme. Jokainen suljettu suu vain yllyttää pimeyden töitä.
Toisekseen Jumalan sana ei koskaan palaa tyhjänä takaisin, vaikka näyttäisi, että kukaan ei kuuntele. Koskaan emme tiedä milloin kylvetty siemen alkaa itää. Jokainen Jumalan sana on miekanisku pimeyden henkivaltoihin, me emme edes tiedä mitä sanamme ja kirjoituksemme saavat aikaan, perhosen siivenisku voi jäädä siiveniskuksi tai sitten aiheuttaa myrskyn toisaalla, mutta jos meillä on sisäinen pakko ja kutsumus sanoa asiamme meidän tulee se tehdä, vaikka kaikki vallat ja voimat olisivat meitä vastaan.
Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room 8:31
