Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.
5.Moos. 32: 11-12
C.H.Spurgeon kirjoittaa.
Meidän taivaallinen Isämme samoin saattelee rakkaat lapsensa jyrkänteen reunalle ja jopa heittää heidät ilmaan kuin tyhjän päälle. Ja tämän Hän tekee, että he oppisivat tuntemaan siipiensä lentovoiman ja käyttämään lentokykyään. Mutta jos he oppimisvaiheessaan joutuisivat odottamatta vaaratilanteeseen, niin taivaallinen Isä on siellä heidän allaan ja iankaikkisilla käsivarsillaan Hän kannattaa heitä jälleen ylöspäin. Jumalan lapset voivat vaikeuksiin joutuessaan aina luottaa Hänen apuunsa.
Kun Jumala laskee kuorman päällesi, Hänen oma käsivartensa on allasi sinua kannattelemassa.
Oli pieni ja vähäpätöinen pensas leveäoksaisen tammen varjossa. Se arvosti suuresti ylvään tammen tarjoamaa varjoa ja hiljaisuutta. Mutta sitä pientä pensasta odotti suurempi siunaus.
Eräänä päivänä tuli kirvesmies ja kaatoi komean tammen pois. Pieni pensas vaikeroi: "Voi minun suojani! Voi, kaikki vihaiset tuulet puhaltavat ylitseni ja myrskyt repivät minut juurineni irti!"
"Ei, eihän toki!" sanoi lähellä kasvava kukka. "Nyt aurinko pääsee paistamaan sinuuun ja sade vapaasti sinua virvoittamaan. Sinä puhkeat kasvamaan kokoa ja näköä. Sinä puhkeat ihanaan kukintaan ja ihmiset ihastuneina huudahtavat: "Oi, miten mahtavasti tuo pieni pensas on piristynyt! Ja miten ihanasti se nyt kukkii, kun sen suoja ja ilo siirrettiin pois!"
Näetkö nyt, että Jumala saattaa ottaa sinultakin mukavuutesi ja etuoikeutesi pois vain tehdäkseen sinusta paremman kristityn? Tämä siksi, että Herra aina kouluttaa sotilaansa, ei antamalla heidän maata höyhenpatjoilla vaan pakollisilla marsseilla ja ankarassa työssä. Hän panee heidät kahlaamaan virtojen poikki, uimaan syvien vesien yli, kulkemaan pitkiä matkoja surun selkäreppu varusteinaan. Tällä tavalla Hän tekee sotilaansa - ei pukemalla heitä hienoihin virkapukuihin, seisottamalla miekka kädessään leirin porteilla ja kävelyttämällä puistoissa hienoina herrasmiehinä kaiken kansan ihailtavina. Jumala tekee heitä taisteluja eikä rauhanpäiviä varten. Meissä saattaa olla sotilaan aineksia, mutta taistelijoita meistä tulee vasta ruudin hajussa, keskellä lentäviä luoteja ja tykkien jyrinää eikä mukavassa, rauhallisessa elämässä.
Niin rakas kristitty, eikö tämä selvitäkin koko asiaa? Eikö Herrasi kasvatakin sinua armossa ja Hänen tuntemisessaan? Eikö Hän kehitä sinussa hengen sotilaan ominaisuuksia taistellakseksi jalon taistelun voittoon asti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti