Jokaisella on oikeus elämään Jumalan luojankäsien muovaamana yksilönä. Kukaan ei ole toista huonompi tai täysin arvoton.
Erikoisleimamme on Jumalalta saatua. Sitä tulee kehittää, ei tuhota.
Jokainen yksilö merkitsee jotain uutta ihmisyyden historiassa. Maailma tulisi köyhemmäksi, ellemme toteuttaisi itseämme.
Kaikissa ihmisissä piilee käyttämättömiä lahjoja ja mahdollisuuksia. Syynä on usein ihmispelko.
Se, joka jäljittelee toisia, tuhoaa itsessään Jumalan lahjoittamaa erikoisleimaa.
Elämän taistelussa eivät arvonimet merkitse mitään, vaan persoonallisuus, eivät arvosanat, vaan luonne.
Ruumiin vamman ei tarvitse olla ihmisen tulevaisuuden ja onnen esteenä. Mutta jos ottaa sen raskaasti ja tuntee itsensä alempiarvoiseksi, on itse tehnyt tulevaisuudentiensä vaivalloiseksi.
Jokaisen ihmisen tehtävä on olla alkuperäiskappale itsestään.
Ellei olekaan originaali, vaan kopio, on pettänyt kutsumuksensa.
On persoonallisuuksia, jotka ovat liian voimakkaita ja liian itsenäisiä kivutakseen yhteiskunnassa korkeimmille huipuille. Sinne päästäkseen täytyy näet osata olla mieliksi.
Ihmisiltä ei puutu eniten lahjoja, vaan rohkeutta käyttää niitä.
F.Wislöffin kirjasta Tähkäpäitä
Mielenkiintoinen asia. Herättää ajatuksia. Kasvu "omaksi itsekseen" ei tapahdu hetkessä, vaikka niin haluaisi. On tuskallista huomata itsessään, miten tuntuu polkevan paikoillaan, kehitystä ei näytä tapahtuvan. Onneksi kaikki asiat, myös tuon kipeän ihmispelon voi viedä Taivaan Isälle.
VastaaPoistaJoo ei tapahdu hetkessä. Samojen asioiden kanssa paininut, siksi tämä teksti tuntuikin niin vapauttavalta. On vapauttavaa ajatella, että meidän tehtävämme on tulla omaksi itseksemme, sellaiseksi tjohon Jumala meidät alunperin loi ja tarkoitti. Sama koskee kristittynä elämistäkin, liian usein tuntuu, että uskoontulo käsitetään, että pitää sukeltaa johonkin yhteen tiettyyn uskovaismuottiin, vaikka Jumalalle me olemme yksilöitä edelleen ja hänellä on oma suunnitelmansa jokaista varten. Hän kasvattaa ja antaa meidän kasvaa yksilöinä omaa tahtiamme ja odottaa meidän omilla lahjoillamme ja omalla paikallamme (kunhan se ei ole ristiriidassa Jumalan sanan kanssa) palvelisimme Jumalaa.
VastaaPoistaOlen myös huomannut, että suurin este omien lahjojen löytämiseen ja tunnistamiseen piilee omassa epäuskossa ja huonossa itsetunnossa, niissä asenteissa, jotka olemme joskus sisäistäneet ja jotka hokevat, että emme osaa, emme ole tarpeeksi hyviä ja jotka joskus ovat tyrehdyttäneet innon edes yrittää. Loppujen lopuksi pahimmat esteet ovat päämme sisällä. Viime aikoina olen sattumoisin törmännyt usampaan jollakin tavoin vammaisen ihmisen blogiin ja hämmästellyt, kuinka jostain syystä heidän vammansa onkin antanut heille paljon voimavaroja tehdä asioita, he opiskelevat täysillä ja harrastavat monenlaisia asioita ja ottavat elämästään kaiken mahdollisen hyvän irti. Jos he kykenevät, niin miksi minä suhteellisen terve ihminen, en kykenisi.
Omia lapsia seuratessa, näkee kuinka jokainen heistä on ihan oma ainutlaatuinen itsensä, jokaisella on omat taipumuksensa ja lahjansa. Lahjakkuuden johonkin tiettyyn asiaan tunnistaa, siitä, että lapsi tekee sitä asiaa mielellään. Sitä vain toivoo, että vanhempana voisi vaalia juuri sitä jokaisen lapsen omaa erityisyyttä ja antaa tilaa jokaisen lapsen ominaisten lahjojen kehittyä, että ei ainakaan pakottaisi mihinkään muottiin.
Valoisaa viikonloppua sinulle Trina :)
Tämä on tärkeä ja osuva aihe. Lapsuudesta ne juuri monet itsetunnon yms. ongelmat johtuvat, ainakin itsessäni sen tiedän. Miten hienoa, että otat lapsesi yksilöinä huomioon. Minusta on kiva kuulla, miten nykyvanhemmat osaavat kannustaa lapsiaan. Toki vanhempanakin voi opetella itseään kannustamaan, mutta se ei ole sama asia. Aurinkoista viikonloppua!
VastaaPoistaJoo, lapsuudesta ne asenteet ikävä kyllä usein periytyvät. Monissa kodeissa on ollut vallalla tälläinen vääränlainen vähättelyn ja nujertamisen periaate, eikä se tuota kovinkaan hyvää hedelmää. Näin oli myös omassa kodissani ja sen jälkiä saa sitten saa koko elämänsä kerätä. Kaikenlaiset elämän koettelemuksetkin on helpompi kestää hyvän itsetunnon kuin haavoitetun itsetunnon turvin. Onneksi kuten Ben Furman kirjoittaa, koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus.
VastaaPoistaOnneksi myös aika on tosiaan siinä suhteessa muuttunut, että nykyvanhemmat osaavat enemmän kannustaa lapsiaan ja ovat ylpeitä heistä. Eihän se vanhemmuus edelleenkään tietenkään mitään helppoa ole ja varmasti jokainen tekee virheitäkin.
Aurinkoista viikonloppua myös sinulle :)
Hei! Kiitos tuosta postauksesta!
VastaaPoistaOlla oma itsensä...
Niin, koetan olla sitä vaikka se maksaa minulle.. yleensä kaiken, ja jopa niin, että joudun hyljätyksi (toteuttaessani kutsumustani ja ollessani sitä mitä olen)..
Hei Esther :)
VastaaPoistaNäin minäkin sen käsitän, olla oma itsensä tai tulla omaksi itseksensä on täydellisimmillään sitä, että löytää oman kutsumuksensa ja lähtee näin toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa omassa elämässään luottaen Jumalan ohjaukseen.
Hinnan tästä joutuu usein maksamaan, koska maailman tahto on toinen ja maailma haluaa pukea ja pakottaa meitä kaikenlaisiin muotteihin ja laittaa meidät juoksemaan kaikenlaisten kiiltokuvien perässä. Ristiriita on ja säilyy loppuun asti ja näin Jeesuskin opettaa:
"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." Joh 15:18-19
Mutta vain Jeesuksen tunteminen antaa ainoan oikean rauhan, rauhan, joka kantaa ja kestää ja jota maailma ei voi antaa.
"Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27
Amein, Mirja!
VastaaPoistaSaamme uskosta ja rauhasta käsin olla kutsumuksessamme ja identiteetissämme, Messiaan seuraajina, Hänen tyttärinään ja poikinaan, ja jopa Hänen ystävinä. Hän sanoo: ystävikseni Minä kutsun teitä.
Shalom!