Johanneksen ilmestys 12: 7-17

Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun
lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.

Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan
Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan
päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.

Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
- Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen
Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme
edessä syytti veljiämme päivin ja öin.
 
He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille
voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt. 

Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan
takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt. Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja
hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta. 

Käärme syöksi kidastaan naisen perään vesivirran, jotta virta veisi
hänet mennessään, mutta maa auttoi naista: se avasi suunsa ja nielaisi virran, jonka
lohikäärme oli syössyt kidastaan.

Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia
vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen
todistukselle. 

Tämä on se taistelu. Käynnissä täällä maan päällä siihen asti kunnes voittaja Jeesus Kristus palaa takaisin. 

.

 

Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. 
 
Psalmi 121: 4

Aamurukous

Vanha postikortti.

Michael Howardin opetuksia

Michael Howardin uutiskirjeitä ja opetuksia Out of African sivuilta kannattaa todella lukea.

Näin hän kirjoitti 06/2011

”…että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon” (Ef. 3:10).

Olen maininnut tämän väkevän ja vaativan raamatunkohdan aikaisemminkin, mutta hiljattain Herra puhui minulle hyvin selvästi kristillisestä vastuustamme ja velvollisuudestamme puhua. Jälleen kerran kyse on tästä: ”Pahuus tarvitsee voittaakseen vain sen, että hyvät ihmiset eivät tee mitään” (Edmund Burke).

Iso osa ponnisteluistamme ja voimistamme menee hukkaan ja suuntautuu väärään kohteeseen, kun taistelemme sotia, joita ei koskaan pitäisi taistella. Kietoutuessamme tiukasti haluamaan oman tahtomme toteutumista tuhlaamme suuria määriä energiaa, joka voitaisiin käyttää paremmin Jumalan valtakunnan edistämiseen. Kun emme kohtaa vihollista ja pahuutta sen kaikissa valepuvuissaan, se antaa OIKEUTUKSEN vihollisen pahoille aikeille. Jumala on antanut meille äänen, ja Hän edellyttää meidän uskovina käyttävän sitä.

Hiljaisuus jostain epämiellyttävästä asiasta on käytännössä sama kuin sen hyväksyminen. Kristityt ovat liian hiljaa asioista, jotka ovat todella tärkeitä. Kun uskovat seisoskelevat joutilaina sivussa sanomatta mitään, he rohkaisevat pimeyden hallituksia ja valtoja olemaan rohkeita. Vaikuttaa siltä, että vallitseva asenne kristillisissä piireissä on: ”Mitä minun ääneni voi tehdä? Miksi vaivautua?” Muistakaamme, että yhden naisen ponnistelu ja sitkeys saivat aikaan äänen rukousta vastaan USA:n kouluissa. Hänen äänensä kuultiin, koska hän ei vaiennut eikä lopettanut. Yhden naisen ääni teki abortista hyväksytyn täysin samoista syistä. Uskovina unohdamme, että meillä on siunatun Pyhän Hengen voima ja taivaallisten joukkojen todistus. Äänemme rohkaisee ja siunaa heitä yhtä paljon kuin hiljaisuutemme lannistaa heitä. Jos vain ymmärtäisimme tämän voimallisen periaatteen, emme koskaan lakkaisi käyttämästä ääntämme, riippumatta siitä, kuunteleeko meitä maan päällä kukaan vai ei. Eivät maanpäälliset asiat ole tärkeitä. Luonnollisessa maailmassa tapahtuvat asiat määräytyvät sen mukaan, mitä hengellisessä maailmassa tapahtuu. Tärkein tosiasia on, että sekä pimeyden että valkeuden taivaalliset hallitukset ja vallat kuulevat, mitä meillä on sanottavana, ja rohkea totuuden julistuksemme tekee niihin valtavan vaikutuksen.

Nykypäivän maailmassa, kun käytössämme ovat kaikki multimediajärjestelmät ¾ internet, facebook, twitter ja lukemattomat muut ¾ joiden avulla voimme saada äänemme kuuluville, uskovalla on VELVOLLISUUS puhua ja tuoda äänensä rohkeasti julki Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa puolesta. En tarkoita, että meidän pitäisi sekaantua lukemattomiin sosiaalisiin kysymyksiin, joita on loputtomasti. Kun yhteiskunta, jota johdetaan nyt liberaalihumanismin ja New Agen aatteilla, pilkkaa Jumalan nimeä ja nousee Hänen Sanaansa vastaan, meillä on velvollisuus korottaa äänemme. Luonnollinen maailma ei reagoi millään myönteisellä tavalla, mutta nimenomaan hengellisessä maailmassa tapahtuu jotain merkittävää.

Ensinnäkin minulla ei ole epäilystäkään siitä, että taivaassa on valtavia kirjastoja, jotka sisältävät hyllymetreittäin kirjoja. Niihin on kirjattu jokainen maan päällä puhumamme sana, jonka olemme sanoneet Herran, Hänen kansansa ja Hänen Sanansa puolustamiseksi.  Siksi velvollisuutemme on puhua.

Toiseksi kynän ja kirjoitetun sanan voima on valtava ja tavoittaa ihmisiä siellä, minne emme itse koskaan mene.

Kolmanneksi Herran enkelit saavat valtavan paljon siunausta ja rohkaisua kuullessaan meidän julistavan rohkeasti totuutta taivaalle. Sellaiset julistukset antavat heille voimaa hämmästyttävällä tavalla.

Neljänneksi rohkeat totuuden julistukset ovat kompastuskiviä pimeyden voimille, ja se puolestaan vaikuttaa luonnolliseen maailmaan.

Herra käskee meitä: “Sinun ei tule pelätä yön kauhuja eikä päivällä lentävää nuolta” (Ps. 91:5, Kuningas Jaakon raamatunkäännös). Osa vihollisen ampumista päivällä lentävistä nuolista on pahoja sanoja, jotka on lähetetty horjuttamaan uskovaa ja kukistamaan hänet. Kaikki me tunnemme sen voiman, joka on niillä musertavilla sanoilla, joita usein juuri uskovat ovat puhuneet meille vihastuneina ja loukkaantuneina. ”Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.” Tämä on hengellinen totuus ja periaate. Sana julistaa rohkeasti: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan (profetian) kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” Meillä on velvollisuus korottaa äänemme ja puhua voimakkaasti ja rohkeasti. Kun meillä on Herran auktoriteetti, voitamme vihollisen todistuksemme SANAN kautta. Mikä väkevä syy huutaa ja julistaa Herran voittoa ja valtasuuruutta!

Taivas odottaa, että puhut totuuden Sanaa, kirjoitat sitä ja vastustat pahuutta. Hitler nousi Saksassa valtaan siitä syystä, että seurakunta seisoi syrjässä eikä sanonut tai tehnyt mitään. Niin toimiessaan Saksan seurakunta antoi oikeutuksen viholliselle, josta tuli rohkea ja mahtaileva. Mikään ei ole muuttunut tuhanteen vuoteen. Israel huusi itselleen kanaanilaisten kuningasten kaltaista kuningasta ja sai Saulin, IHMISTEN mielen mukaisen miehen. Sitten Israel näki paimenpojan, mutta Herra valitsi itselleen oman mielensä mukaisen kuninkaan. Meille on annettu Herran pyhä Sana, ja meidän on todellakin käytettävä sitä."


Tämä kirjoitus puhutteli paljon, sillä samoja asioita olen miettinyt. Kun näemme selkeän vääryyden, valheen ja epäoikeudenmukaisuuden tapahtuvan avaammeko suumme ja nousemme näin pahuutta ja valhetta vastaan, vaikka kukaan ei sitä kuuntelisikaan vaan käännämmekö selkämme ja vaikenemme vaikka omatuntomme huutaisi meitä avaamaan suumme. Jokainen suljettu suu vain yllyttää pimeyden töitä.

Toisekseen Jumalan sana ei koskaan palaa tyhjänä takaisin, vaikka näyttäisi, että kukaan ei kuuntele. Koskaan emme tiedä milloin kylvetty siemen alkaa itää. Jokainen Jumalan sana  on miekanisku pimeyden henkivaltoihin, me emme edes tiedä mitä sanamme ja kirjoituksemme saavat aikaan, perhosen siivenisku voi jäädä siiveniskuksi tai sitten aiheuttaa myrskyn toisaalla, mutta jos meillä on sisäinen pakko ja kutsumus sanoa asiamme meidän tulee se tehdä, vaikka kaikki vallat ja voimat olisivat meitä vastaan.

Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Room 8:31

Joh. 3:16

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Kuva Facebookin 999,999,999 People-sivuilta

Hyvää ja siunattua vuotta 2012

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.  

1 Kor. 3:11

Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Matt. 7:24-25 

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi, sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus... 
1 Kor. 3:10-15

While You Were Sleeping

Niinpä. Ei ollut sijaa majatalossa, ei Jerusalemissa eikä edelleenkään tässä maailmassa...

Joh 1. 1-14:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.

Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.  


Joh 15: 16-25:

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat. Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni. Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä'. 

"Kristus liikkuu siellä missä on pimeää, ahdistusta, syntiä, murhetta."

 












Ilya Repin. Christ Raises the Daughter of Jairus. 1871

Eräässä kodissa olen katsellut kuuluisan venäläisen Ilja Repinin maalaamaa Kristus-kuvaa. Se on erikoinen. Taiteilija, joka oli aloittanut uransa ikonimaalarina ja joka oli ympäröinyt pyhimykset kultaisella sädekehällä, kuvaa Vapahtajan tummaa taustaa vasten vailla mitään pyhyyden ulkonaista loistoa.

Mutta mikä näkemys. Kristus liikkuu siellä missä on pimeää, ahdistusta, syntiä, murhetta. Hän liikkuu hiljaisena. Moni Häntä tuskin huomaa, sillä Hänen ympärillään ei läheskään aina ole kultaista hohdetta, ja kuitenkin hänellä on voima ja elämä. Mainitsemassani kuvassa Jeesus sanoi Jairuksen kuolleelle tytölle sanan, joka antoi tytölle elämän ja poisti vanhemmilta surun.

Herran sana kaikuu vieläkin pimeässä, myrskyssä. Siinä on turvamme.

"Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Opetuslapset peljästyivät ja sanoivat "se on aave". Mutta Jeesus sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen." Matt. 14:24-27

Kirjasta Askele askeleelta, sana vuoden jokaiselle päivälle (1960). Toimittaneet Viljo Pitkänen ja Eino Seppo.

Aika on paha

Aika on paha on ensimmäinen luku K.A.Pohjakallion kirjasta Seurakuntaa seulotaan, löysin kirjan eurolla jostakin kirpputorilta. Kirja on julkaistu vuonna 1957, mutta tämä on niin vahvaa ja ajankohtaista sanomaa, että julkaisen muutkin luvut sitä mukaa kun saan kirjoitettua niitä.


Aika on paha

Jeesus totesi, että me osaamme tehdä päätelmiä taivaan merkeistä ja ennustaa säätä. Mutta Hänen täytyi valittaen lisätä, että ihmiset eivät yleensä kykene arvostelemaan sitä aikaa, jossa elävät. Elämän kiireinen meno tempaa heidät pyörteisiinsä ja turruttaa heidän mielensä. Ja tässä tilassa eivät ole ainoastaan kääntymättömät maailman lapset. Monet uskovaiset ja koko Jumalan seurakunta ovat vaarassa menettää valppautensa. -"Yöhyt varjoineen unehen uuvuttaa!"

Apostoli Paavali kirjoitti aikansa seurakunnalle sanat, joita me nyt ehdottomasti tarvitsemme:

"Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ottaen oikeasta hetkestä vaarin, sillä aika on paha. Älkää sentähden olko ymmärtämättömiä, vaan oivaltakaa, mikä Herran tahto on!" Ef. 5:15-17

Aika rientää kulussaan ja vie meitä mukanaan.

Aika muuttuu luonteeltaan, sisällöltään ja vaikutuksiltaan. Se saa uusia piirteitä ja ominaisuuksia, joiden välityksellä se tahtoo muokata ihmisiä. Ja kääntymätön maailma pitää välttämättömänä yhtyä kaikkeen siihen mikä on uudenaikaista. Sillä ei ole mitään luotettavaa esikuvaa tai ojennusnuoraaa, minkä välityksellä se tutkisi ja tarkistaisi muuttuneita oloja. Sen moraali on aina "nykyaikaista" ja "kehityksen rinnalla pysyvää".

Mutta Jumalan Sana uskaltaa arvostella ajan luonnetta.

Ja Jumalan kansa on asetettu maailman valoksi ja suolaksi ja sen tulee pitää suola itsessään ja säilyttää arvostelukykynsä.

"Älkää olko ymmärtämättömiä, vaan oivaltakaa, mikä on Herran tahto on! huudahtaa apostoli.

Missä mielessä nykyinen aikamme on paha?

Tästä kuohuvasta maailmasta on otettu rauha pois ja sen tilalle on tullut yhtämittainen jännitystila. Tämä estää ihmisiä pysähtymästä niiden aatteiden ja ihanteiden ääreen, joiden kautta langenneen luonnon petomaisuutta ja häikäilemättömyyttä on yleensä hillitty. Entinen pyrkimys hyveelliseen elämänmuotoon on hyljätty. Tulevaisuus näyttää niin epävarmalta, maailman kokonaistilanne niin uhkaavalta, ettei viitsitä vaivautua ulkonaisen siveellisyyden säilyttämiseen ja vakavaan taisteluun rappeutumista vastaan.

Ja mitä jää jäljelle aatteettomassa ja ihanteettomassa maailmassa eläville ihmisille?

Vain hetken tavoitteita.

Hillitöntä lihan vapautta, halujen tyydytystä päämäärättömässä kilpajuoksussa, jota kiihottava mainostus lietsoo yhä hurjemmaksi.

Maailma saa yhä laajemmasti tällaisen muodon.

Aika on paha.

Sen suojiin ei tahdo enää sopeutua vakaa, vastuuntuntoinen ja pysyviä arvoja etsivä mieli. Tällainen heitetään yli laidan - vanhanaikaisena. Tämä on pelottavaa todellisuutta.

Me elämme jälleen Lootin päiviä.

Ja niinkuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksenkin aikana.

Maailma muuttuu suureksi Sodomaksi.

Joku ehkä sanoo: "No maailma on maailma, eikä Jumalan seurakunnan kannata siitä välittää, oli se millainen tahansa."

Ei ole aivan paikallaan sanoa näin.

Jeesus ilmoitti omilleen, että maailmassa heillä on ahdistus. Tämä ahdistus on jatkuva läpi kaikkien aikojen, mutta sen määrä ja laatu ei ole aina samanlainen. Historiallisessa ajassa esiintyy vaiheita, jotka ovat kristityille erityisen koettelevia. ja nuo koetukset saattavat olla vielä kavalia ja kätkettyjä.

Tällöin on syytä todeta, että "aika on paha".

Vielä ennen toista maailmansotaa kohotettiin aivan yleisesti näkyville arvoja, joiden puolesta tahdottiin tehdä työtä, jopa uhrautuakin. Tunnukset: "koti, isänmaa ja uskonto" eivät olleet kaikille vain tyhjiä iskusanoja ja vaaliajan propagandaa. Ne merkitsivät huomattavaa sulkua syntielämälle ja itsekkyydelle.

Vaikka eräänlainen kiihkoisänmaallisuus saattaa muodostua epäjumalanpalvelukseksi, joka ei tuota maalle ja kansalle siunausta ja vaikka uskonto ilman pelastusta jättää harjoittajansa iankaikkisen elämän ulkopuolelle, niin joka tapauksessa on myönnettävä: Se kansa, joka hylkää isänmaan ja uskonnon elämänsä ohjelmasta, eikä löydä näiden tilalle elävää pelastavaa kristillisyyttäkään, avaa portit maailman hengen raaimmille ilmenemismuodoille.

Tämä on ollut nykyisin todettavana.

Maailmassa ei ole enää tilaa ja edellytyksiä sille isänmaallisuudelle, joka aikaisemmin inhimillisenä aatteellisena voimana torjui itsekkyyden ja nautinnonhimon valtaa. Tähän isänmaallisuuteen liittyi joka tapauksessa Jumalan Sanan ja Hengen mukaisiakin puolia, jotka varjelivat sydäntä ja velvoittivat omaatuntoa. Kodin oli tällaisessa ilmapiirissä helpompi osoittaa nuorille "parempaa tietä". Sillä oli vielä hallussaan arvovaltaa, jota ihanteellinen isänmaallisuus tuki. Ihmiset pitivät selvänä, että oikein eletty elämä sisälsi muutakin kuin lihan ja ajatusten mielitekoja. He tottuivat kaipaamaan jotain alhaisesta itsekkyydestä puhdistavaa tunnetta ja saivat tälle kaipuulleen tyydytystäkin. Oli jotain kaunista, mitä luonnollisen ihmisen sydän saattoi palvoa.

Mikä arvo tällaisella on Jumalan silmissä, jääköön tässä käsittelemättä. Viittaan vain Paavalin sanoihin Fil. 4:8, jossa hän kirjoittaa: "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä puhdasta ja oikeaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin hyve ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa."

Nykyisessä pahassa ajassa on jouduttu jonkinlaiseen katkeraan toivottomuuteen.  Maailmassa oleva valta on parin suuren valtion hallussa ja pienemmät kansat tuntevat olevansa avuttomia pelinappuloita historian pimenevällä näyttämöllä. Suurin maallinen hyve, oikeus, on ratkaisevalla tavalla menettänyt entisen asemansa. Sen puolesta puhuminenenkin tuntuu hyödyttömältä hurskastelulta. Käytäntö osoittaa että ihmisepeto on riisunut kulttuurin kasvattaman naamarinsa ja toimii peittelemättä todellisen luontonsa mukaisesti.

Raamattu todistaa, ettei Herran päivä tule, ennen kuin laittomuuden ihminen ilmestyy. - Tämä käy nyt toteen pahassa ajassamme.

Ja uskovaisille kuuluu sana: "Kun laittomuus pääsee valtaan, niin useimpien rakkaus kylmenee."

Monet ajassamme kilvoittelevat vanhemmat uskovaiset ovat tehneet sen huomion, että puhtaan uskonvaelluksen säilyttäminen nykyisen maailmanajan keskellä vaatii mitä totisinta taistelua. Oikea, alkuperäinen kristillisyys seisoo tosin yhä asemissaan. Se näkee vielä ristin lipun kohotettuna ja tahtoo pitää aseenaan Hengen miekkaa: Jumalan sanaa - Mutta onko tämä rintama etenemässä vai perääntymässä?

Me emme saa arvioida tätä asiaa näennäisten seikkojen mukaan. Älkäämme olko ymmärtämättömiä, vaan oivaltakaa mikä Herran tahto on.

Tarkatessamme seurakunnan sisintä olemusta näyttää siltä, että uskonelämän luonne on parin vuosikymmenen aikana muuttunut. Uskovien keskinäiseen yhteyteen ei sisälly niin paljon yhteistä rukousta ja hengellistä laulua kuin ennen. Herran kohtaamista ei janota enää päivittäin, jumalallisen elämän ilmstymistä ei ikävöidä. Seurustelu alkaa jäädä arkiseksi ja maalliseksi. Pyhä rakkaus, pyhä ilo ja pyhä pelko käyvät yhä harvinaisemmiksi. Voideltu sydämestä pulppuileva kiitos on katoamassa. Kirkas, selkeä ja riemuitseva tunto on menetetty.

Uskonelämän parhain osuus, sisällisen ihmisen vahvistuminen Pyhän Hengen kautta osoittaa heikkenemisen merkkejä.

Mistä tämä kaikki johtuu? Vastaus kuuluu ehkä näin: "Aika on paha".

Jo sodan aikana koettelivat säännöstelymääräykset kaikkien omiatuntoja. Oli perin vaikea noudattaa kirjaimellisesti lakia. Luvallisen ja luvattoman  toisistaan erottaminen tuotti ahdistusta lukemattomissa sydämissä.

Sodan jälkeisenä aikana on tämä sama vaikeus edelleenkin koetellut omiatuntoja. Maailma on elänyt omalla tavallaan, hoitanut talo- auto- ja osakekauppansa parhaimman älykkyytensä mukaan ja menetellyt verotus- ja mustanpörssin asioissa miten hyvänsä. Yleinen lainkunnioitus määrätyissä kohdissa on höltynyt ja tämä moraalinen höltyneisyys on ympäröinyt Jumalan seurakuntaakin toisella tavalla kuin ennen.

Maailma tartuttaa omaa olemustaan.

Se tapahtuu huomaamatta salakavalasti.

Raamattu todistaa, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja, koska ihmiset tällöin hylkäävät ne kunnialliset tavat, joita aikaisemmin pidettiin asiaankuuluvina.

Tästä syystä vaativat voitollinen matkanteko ja perillepääsy kristityiltä erikoista valvomista ja valppaana olemista. Uhkaava vaara on kohtaava Jumalan kansaa silloinkin, kun kaikki näyttää ulkonaisesti varsin hyvältä. Tämä on ominaista henkien kamppailun ollessa kysymyksessä.

Jeesus oli juuri luvannut opetuslapsilleen kuninkaallisen vallan, niin että he saisivat tuomita Israelin sukukuntia. (Luuk. 22:30).

Miten voitolliselta tuo hetki mahtoikaan tuntua!

Siihen ei liittynyt varmaankaan ajatustakaan kieltämisestä, pettämisestä tai pakenemisesta.

Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä Jeesus katkaisee korkealle kohonneen tunnelman ja lausuu: "Simon, Simon, katso, saatana on pyytänyt saada teidät valtaansa seuloakseen teitä niinkuin vehnää."

Mikä yllättävä ja varoittava sana!

Pietari ei kyennyt eläytymään siihen. Hän ei antanut Jeesuksen pilata tuota nautinnollista mielikuvaa kuninkaallisesta vallasta, vaan selittti, ikäänkuin ohimennen, olevansa tarvittaessa peloton sankari.

Ja silloin Jeesus sanoi säälimättömän suoraan, miten avuton parhainkin ihminen on saatanan seulassa. "Ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minut."

Näin nopeasti ja äkillisesti Jeesus siirsi puhettaan Jumalan tarjoamasta kunniasta saaatanan hyökkäyksiin ja edelleen ihmisen avuttomuuteen.

Hän näki koko tilanteen ja taistelukentän, mutta me pienet ihmiset eläydymme tavallisesti ohikiitävään menestyksen hetkeen ja niihin satunnaisiin pikkuseikkoihin, jotka luonnollinen silmä voi havaita.

Perin harvat opivat näkemään laajempaa kokonaisuutta. Johannes sai tähän tilaisuuden ollessaan autiolla Patmos-luodolla täysin erossa tämän maailman kirjavasta rihkamasta. Siellä vetäytyivät verhot hänen edestään ja näkymättömät todellisuudet astuivat esiin. - Ja hänestä tuli tämän jälkeen hämärässä kamppailevan ihmissuvun voimallisin varoittaja, jolle saatanan seula merkitsi pelottavaa todellisuutta.

Onko satana pyytänyt tänä aikana eläviä Jeesuksen opetuslapsia valtaan seuloakseen heitä?

Tarvitseeko nykyinen Jumalan valtakunta varoittavia sanoja?

Me uskomme elävämme sitä aikaa, jona lupaus Jeesuksen tulemuksesta täyttyy. Ja me muistamme, miten opetuslapset kysyivät Mestariltaan: "Sano meille, milloin se tapahtuu ja mikä on sinun tulemuksesi tunnusmerkki?"

Tuskinpa kukaan heistä saattoi arvata mitä Jeesus vastasi.

Hän sanoi ensimmäiseksi asian, joka ei ollut mikään selvästi havaittava tunnusmerkki, mutta joka koski ratkaisevalla tavalla Hänen omiensa pelastusta.

"Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä!"

Tämän Jeesus sanoi niin painavasti kuin saattoi.

Lopun aikana on paljon eksyttäjiä ja he eksyttävät monta.

Tämä ei ole mikään arvelu tai otaksuma; näin tapahtuu kerta kaikkiaan ja auttamattomasti. Eksyttäjät toimivat Jeesuksen nimessä ja saavat monia saaliiskseen.

Eikö tämä tunnu suorastaan kammottavalta?!

Eksyttäjät tulevat Jeesuksen nimessä, vakuuttavat, että Kristus on heissä ja osoittavat monin tunnuksin ja ihmein voimansa.

Tämän vahvistaa Paavalikin kirjeessään ja toteaa, että Jumala sallii tällaisen voimallisen eksytyksen. Herran päivä ei tule ennen kuin näin vaikea koetus on kohdannut seurakuntaa.

Ei siis sovi ihmetellä, että apostoli on halunnut myös mitä vakavimmin varoittaa. Hänen kaikista kirjeistään löydämme tämän tapaisia kehotuksia: "Älkäämme siis nukkuko, niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit!" -"Katsokaa siis tarkoin, miten vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ottaen oikeasta hetkestä vaarin, sillä aika on paha".

Olemmeko me tämän ajan kristityt valppaita ja raittiita?

Haluammeko tunkeutua niiden ilmöiden ja tapahtuminen ytimeen, joita ajassamme esiintyy ja nähdä ne Pyhän Hengen avaamin silmin? Meidän aikamme on omalaatuista, kaikista taakse jääneistä vaiheista poikkeavaa. Nyt voi tapahtua melkein mitä hyvänsä. Sekä aineellisen elämän piirissä että henkisessä toiminnassa koetaan uutta ja mullistavaa. Enimmät ihmiset sopeutuvat joustavalla vaivattomuudella muuttuviin oloihin ja ottavat empimättä vastaan kaiken, mitä lopun ajan virta syytää putouksistaan.

Ei ole aikaa syventyä arvioimisiin!

On ehdittävä muiden mukana!

Tämä on vallitsevana lakina nykyisessä elämässä, jonka vauhti kiihtymistään kiihtyy.

Merkitseekö tämä huipentunut elämänpaine kehitystä ja edistymistä?

Sellaiseksi sitä tämän maailman ruhtinas väittää, tuo pimeyden valtakunnan mainospäällikkö, joka ei kitsastele tempauksissaan.

Mutta kun Johannes katseli hänen puuhiaan Patmokselta, niin hän puhkesi lausumaan: "Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän tykönne suuressa vihassa, koska tietää, että hänellä on vain vähän aikaa jäljellä."

Ilmestyskirjassa ei ole tarpeettomia liiotteluja. Sen ennustukset menevät täytäntöön sellaisina, kuin ne on ilmoitettu. Tarkkoja aikamääräyksiä ja vuosilukuja ei ole annettu, mutta sen tiedämme, ettei mikään sukupolvi ole elänyt näin nopeasti muuttuvissa oloissa ja näin uhkaavien tapahtumien edessä kuin nykyinen.

Me olemme ehtineet ihmiskunnan iltaan ja aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Seurakuntaa seulotaan ja selonta yhä kiihtyy.

"Valvokaa, valvokaa!!" kuuluu Jeesuksen varoittava huuto.

"Valvokaa, pysykää lujina uskossa!" kehoittaa Paavali.

Vanhin siemen, joka on saatu itämään

on yli 2000 vuotta vanha ja löytyi Mount Masadassa suoritetuissa Herodeksen temppelin kaivauksissa. Mount Masada oli juutalaisuuden viimeinen linnake kapinassa Rooman imperiumia vastaan. Roomalaiset piirittivät linnoituksen, mutta juutalaiset eivät suostuneet antautumaan, vaan tekivät joukkoitsemurhan piirityksen kestettyä 2 kk. Tämä tapahtui vuonna 73 jkr. Vuonna 70 jKr. roomalaiset olivat tuhonneet Jerusalemin toisen temppelin ja tuossa Jerusalemin verilöylyssä kuoli n. 100 000 juutalaista sekä n. 100 000 juutalaisesta tehtiin orjia Roomalle. Monet juutalaiset pakenivat ympärillä oleviin välimeren maihin.


















Kasvista tuli palmu. Kasville annettiin nimeksi Methuselah (man of spear/dart). Methuselah oli Raamatun vanhimmaksi elänyt henkilö, hän eli 969 vuotiaaksi ja kuoli 7 päivää ennen vedenpaisumuksen alkamista. Methuselah oli Eenokin poika ja Nooan isoisä.

"According to Rashi on Genesis 7:4, God delayed the Flood specifically because of the seven days of mourning in honor of the righteous Methuselah. Methuselah was the son of Enoch and the grandfather of Noah."

Methuselahiksi on yleensäkin tapana kutsua eläintä tai organismia, joka saavuttaa korkean iän, joten siksi se oli tälle löydetylle siemenellekin, joka oli kykenevä itämään vielä 2000 vuoden jälkeenkin, mitä sopivin nimi.


















Mikä hienompaa kuin se että siemen löytyi elämän alkulähteitä, Luvatusta Maasta.

Jesus of Revelations

 

 "Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."" Johanneksen ilmestys 1:18-19

Jumala on linnamme

Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa. Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.

Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina. Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra. Psalmi 9:8-11

Psalmi 46

Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.

Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa. Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa. Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa."Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä." Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

David Wilkerson

Uutinen hänen kuolemastaan pysäytti tänään. Wilkerson menehtyi auto-onnettomuudessa 79-vuotiaana. Mitä se kertoo meille, että tämän suuren Jumalan miehen aika tuli nyt täyteen, täysin ennalta-arvaamatta.

Ensimmäisen kerran kuulin David Wilkersonista teini-iässä. Luin Nicky Cruzin Juokse poika juokse-kirjan silloin useaan otteeseen. Juuri David Wilkerson johdatti Nicky Cruzin, Mau Mau-jengin johtajan uskoon. Kaikki pelkäsivät näitä pahamaineisia jengejä, mutta David Wilkerson ei pelännyt. Wilkerson uskalsi mennä julistamaan evankeliumia mennä sinnekin missä oli pimeistä pimeintä. Nicky Cruziinkin teki vaikutuksen se että Wilkerson ei pelännyt.

Wilkerson kirjoittaa tekstissään Ihmisen pimeyden aika on Jumalan voiman aikaa näin:

Jesaja julisti: "Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti" (Jes. 60:2-3).

Tämä profetia kertoo viimeisistä päivistä, ajasta, joka alkoi, kun valkeus - meidän Herramme Jeesus Kristus - tuli synkkään pimeyteen. Jesaja puhui suuresta ja laajalle leviävästä Kristuksen kirkkaudesta. Valtavat väkijoukot pakanamaailmasta tulisivat astumaan Hänen valkeuteensa.

Ajattelepa, maailman historiassa ei ollut pimeämpää aikakautta, kuin Jeesuksen syntyessä. Mahtavasta Rooman valtakunnasta oli tullut aineellinen, petollinen ja ahne yhteiskunta. Seksuaaliset kieroutumat rehottivat, kännääminen ja ylensyöminen oli täysin hyväksyttyä. Niistä törkeistä synneistä, jotka veivät Rooman valtakunnan alas, on kirjoitettu kirjojakin. Koko tuon ajan tunnettu maailma oli pimeyden verhoama.

Tähän aikaan kauhistuttava pimeys oli langennut myös Israelin ylle. Tekopyhyys oli vallassa. Papit ryöstivät leskiltä heidän kotinsa, alempiarvoiset ja kouluja käymättömät halveksivat heidän niin kutsuttuja hengellisiä johtajiaan. Sokeat johtivat sokeita.

Jeesus tuli tähän pimeyteen loistavana valkeutena. Ja me tiedämme, että tuosta ihanasta päivästä alkaen, suuret väkijoukot ovat tulleet Hänen valkeuteensa.

Voit ehkä sanoa: "Niin... mutta katsos tätä aikaa. Kauhea pimeys peittää maan vieläkin." Totta - ja minun mielestäni tämä nykyinen aika on ihmiskunnan historian pahin. Sen pimeyden, joka verhoaa kaikkia kansoja ja kansakuntia, sen voi oikein tuntea. Ydinaseet, kansanmurhat, maailmanlaajuinen seksiorjakauppa - oikein sydämeen sattuu. Voiko mikään pilvi olla pimeämpi kuin se, joka juuri nyt varjostaa maata?

Mutta Jeesus on vieläkin maailman valo. Mitä synkempi pimeys, sitä kirkkaampi on Hänen valkeutensa! Kun Jesaja näki meidän aikamme pimeyteen, hän huudahti Deboran lailla: "Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi" (Jesaja 60:1).

Jälleen kerran, maailman pimeyden ajalla, Herra aikoo näyttää voimansa. Ja minä uskon, että hän tekee tämän vetämällä puoleensa huomattavan joukon eksyneitä sieluja tulevina päivinä.

Christ is risen

Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle". Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

1.kor 15:19-26

Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päälleen. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme.

Jes. 53:4-6

Valo pimeydessä loistaa kirkkaimmin

Fredrik Wislöff: Absoluuttinen usko (kirjasta Tähkäpäitä)

Kristinusko ei ole syntynyt ihmisten uskonnollisen hapuilun tuotteena, se on Jumalan itsensä lähettämä ilmoitus.

Kristinusko on itse todistusta totuuden puolesta, mutta sen todistuksen saa vain se, joka nöyrtyy ottamaan sen vastaan uskossa.

Kristinuskoa on kutsuttu pettyneiden uskonnoksi. Jääköön lausuma omaan arvoonsa. Oikeastaan niin onkin. Mutta kristityt pvat kiitollisia kokemastaan pettymyksestä, sillä se mitä he sen jälkeen löysivät ei enää pettänyt heidän odotuksiaan. Muilla on pettymys kokematta ja siitä tulee niin muodoin kahta katkerampi ja samalla myös monin verroin kohtalokkaampi.

Vieläpä pakanakin joka muuten palvoo monia jumalia, on rukouksen hetkenä tekemisissä vain yhden jumalan kanssa. Pyhässä rukouksessa ovat kaikki monoteisteja.

Kaikista Pyhän Hengen seurakunnalle antamista lahjoista on Raamattu suuriarvoisin.

Raamatussa meille on ilmoitettu Jumalan tahto, joka on voimassa joka ilmansuunnalla ja kaikkina aikoina - siitä syystä, että se on absoluuttinen.

Jos perusnäkemykseemme Jumalan sanasta tulee yksikään virhe, se toistuu kohtalokkain seurauksin myös suhteessamme Jumalaan.

Tiede matkaa kahden hypoteesin välillä - sen josta on jo luovuttu ja sen joka on vasta hahmottumassa. Mutta Jumalan sana seisoo vahvana. Se kestää ikuisesti.

Kun viimeinen kirjain oli piirretty Raamattuun, Jumala oli sanonut sen minkä hän oli halunnutkin julkituoda. Sittemmin hän ei tule maailman loppuun asti tekemään pienintäkään lisäystä jo kirjoitettuun. Se mitä historiassa seuraa, on Jumalan aamen puheeseensa.


Ymmärrän niin hyvin, miksi kristinuskoa sanotaan pettyneiden uskonnoksi. Uskoontuloani edelsi syvä pettymys maailmaan ja luottamuksen menetys politiikkaan ja ihmisen omiin yrityksiin rakentaa hyvä maailma. Näin vain kuinka uusia valheita on rakennettu vanhojen valherakennelmien päälle, maailmanhistoria täynnä loppumattomia vääryyden tekoja ja epäoikeudenmukaisuutta, joita ei koskaan hyvitetty millään tavoin tai pyydetty anteeksi, loputtomia itkuja, tuskaa, syyttömästi vainottuja ja julmasti tapettuja. Tämä maailma on niin synnin, valheen ja vääryyden läpitunkema, että usein mietin miten Jumala voi mitenkään rakastaa ihmiskuntaa, kuinka Hän voi rakastaa ihmisiä niin paljon, että jopa uhrautui ihmiskunnan puolesta sovittaen Golgatan ristillä koko ihmiskunnan synnit, mutta Jumalan rakkaus ei olekaan tästä maailmasta. Jumala näkee enemmän kuin me näemme, me näemme synnin vääristämin silmin.

Mutta kun jostain syystä silloin syvästi pettyneenä kaikkeen aloin lukemaan Raamattua, tai ihan ensin luin erästä kirjaa, johon oli koottu Raamatun jakeita, Jumalan sana alkoi puhutella minua voimakkaasti, näin, että onkin olemassa Totuus: Absoluuttinen Totuus tämän kaiken maailman valheiden keskellä. Jeesus sanoo Minä olen Tie, Totuus ja Elämä, hän totisesti on sitä. Jumalan sana oli kuin kirkasta puhdasta vettä ja siitä lähtien olen rakastanut Jumalaa ja Jumalan sanaa. Vaikka maailma on pimeä, pimeyden keskellä on kirkas valo, Maailman Valo, Jeesus Kristus.

The Beatitudes

Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.

Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Mat 5:1-12

Parannus on parantumista

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. (Room. 5:8)

Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. (Luuk. 17-24)

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Luuk.15.html


Jumala ei rakasta syntiä, koska synti ei ole Jumalasta, mutta jokaista syntistä ihmistä hän rakastaa ja jokaisen syntisen haluaa pelastaa. Hän on valmistanut mahdollisuuden pelastua jokaiselle ja tämä tie on Jeesuksen Kristuksen sovitustyö. Jeesus on sovittanut ristillä koko ihmiskunnan synnit, meidän kaikkien synnit.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh.3:16)

Liian usein annetaan jotenkin ymmärtää, että ihmisten tulisi ensin tehdä synneistään parannus ja vasta sitten Jumala voi jotenkin hyväksyä heidät. Ei vaan Jeesus odottaa ja jaksaa kärsivällisesti odottaa, että me syntisinä, kaikkine synteinemme ja virheinemme, sellaisena kuin me olemme tulemme hänen eteensä, ymmärrämme tarvitsevamme apua ja pyydämme apua, Hän haluaa auttaa meitä, Hän haluaa parantaa meidät, Hän haluaa rakastaa meitä ja antaa syntimme anteeksi, sillä synti on se, joka on rikkonut meidät ja yhteytemme Jumalaan.

Jeesus on kuin lääkäri, joka tahtoo auttaa, parantaa ja eheyttää, mutta jos emme ymmärrä olevamme sairaita ja tarvitsevamme apua tai kiellämme sairautemme, emme myöskään saa apua. Meidän tehtäväksemme jää pyytää apua ja ymmärtää, että tarvitsemme apua, että olemme syntisiä ja synti on satuttanut meitä ja rikkonut meidät. Meissä itsessämme ei ole voimaa parannuksen tekemiseen, Jeesus antaa voiman parannukseen.

Parantuminen ja eheytyminen kaikista elämän aikoina hankituista haavoista on myös usein pitkä prosessi, ei se aina hetkessä tapahdu, mutta kun parantaja on koko maailmankaikkeuden paras, olemme hyvässä huomassa ja hoidossa.

Ja mitä sana parannus tarkoittaakaan, sehän tarkoittaa parantumista.

"Älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua."

Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.

Markus 13:7-8

Mietin Jeesuksen sanoja ja sitä, että 2000 vuotta sitten kun Jeesus lausui sanansa ei ollut mitään nykyaikaista tiedonvälitystä ja reaaliaikaista uutisointia. Hyvä kun saattoi tietää mitä naapurikaupungissa tapahtuu, toisista maista ja maanosista puhumattakaan tai että sama tieto olisi ollut saatavilla suurille määrille ihmisiä samaan aikaan. Samoin sen ajan ihmisten maailmankuva oli tyystin toisenlainen ja paljon pienempi. Jeesus taas antaa laajemman kuvan, sen kuvan mitä voimme seurata nykyisistä tiedotusvälineistä, tiedämme missä soditaan, missä on maanjäristyksiä, missä on nälänhätää.

Jeesus piirtää kuvan juuri tästä ajasta, jota elämme, globaalista ajasta, jossa nykyaikaisen tiedonvälityksen avulla olemme tietoisia siitä mitä eri puolilla maailmaa tapahtuu. Jeesuksen sanat konkreettisesti osoittavat meille, että Jumala näkee ja tietää kaiken.

Japanin maanjäristys ja sitä seuraanneet tsunamit on ollut valtava katastrofi. Muistuttaa taas miten valtavia ovat luonnonvoimat, miten pieni on ihminen, miten heppoisia ovat ihmisen luomat valtavatkin ja nerokkaat infrastruktuurit luonnon edessä. Miksi sitten näin täytyy tapahtua, miksi on valtavia maanjäristyksiä? Sen tietää yksin Jumala.

Haitissa paljon ihmisiä tuli uskoon maanjäristyksen jälkeen, suurta herätystä oli ja on edelleen. Monesti ihminen vasta hädässä huutaa Herran nimeä ja kääntyy Herran puoleen, sillä vain Jeesuksessa Kristuksessa on kestävä perustus ja iankaikkinen turva.

Kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan.

Hepr. 12:27

Rovasti Olavi Peltolan opetusta Ilmestyskirjasta:

Koko teksti täällä. Kannattaa lukea.

Ilmestyskirja on rohkaisuksi kristityille.

Lainaus Olavi Peltolan tekstistä:

Hän tulee

Ilmestyskirjan sanoma keskittyy nimenomaan siihen, mitä Jeesus Kristus tulee pian tekemään: "Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet" (Ilm 1:7).

Lupaus Jeesuksen toisesta tulemisesta toistuu 318 kertaa UT:ssa. Uskontunnustuksemme sanoo sen: "Ja on sieltä a) tuleva b) tuomitsemaan eläviä ja c) kuolleita". Ihmiskunnan historian tärkein tapahtuma on edessäpäin. Sitä tapahtumaa kohden Jumala kuljettaa omaisuuskansaansa Israelia, Jeesuksen seurakuntaa ja koko maailmaa. Se on Jumalan antama maailmanhistorian päämäärä.

Ilmestyskirjan sanoman voimme muotoilla myös Paavalin sanoin: "Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" (1 Kor 15:25-26). Kirjassa seuraamme niitä tapahtumia, joiden kautta jo nyt kaikkea hallitseva Jeesus alistaa vihollisensa jalkojensa alle. Lopulta jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra (Fil 2:11).

Kristuksen tulemus hallitsee kaikkea, se on uskovalle myönteinen ja riemastuttava tulevaisuuden näky. Siksi meille maailman tulevaisuus on valoisa. Tummat varjot ovat kuin hetken kestävä paha uni, kuin pimeä tunneli, jonka läpi nopeasti mennään. Siihen ei pidä kiinnittää päähuomiota. Se mikä on lopullista, on ratkaisevaa. Ja tärkeintä on se, kenellä on todellinen valta.

"Hän tulee" (Ilm 1:7) - siinä koko Ilmestyskirjan riemullinen pääsävel. Toisaalta "hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat". Tämä vaikerointi täyttää ne Ilmestyskirjan näyt, jotka koskevat maata. Taivas riemuitsee, maa vaikeroi! Jeeuksen tulemista julistaa vielä Ilmestyskirjan loppukin: "Tämä on tosi, minä tulen pian." Aamen. Tule Herra Jeesus! (22:20). Hän on hallitseva aina ja ikuisesti (11:15).