Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun
lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.
Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan
Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan
päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.
Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
- Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen
Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme
edessä syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille
voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.
Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan
takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt. Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja
hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta.
Käärme syöksi kidastaan naisen perään vesivirran, jotta virta veisi
hänet mennessään, mutta maa auttoi naista: se avasi suunsa ja nielaisi virran, jonka
lohikäärme oli syössyt kidastaan.
Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia
vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen
todistukselle.
Tämä on se taistelu. Käynnissä täällä maan päällä siihen asti kunnes voittaja Jeesus Kristus palaa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti