Valo pimeydessä loistaa kirkkaimmin

Fredrik Wislöff: Absoluuttinen usko (kirjasta Tähkäpäitä)

Kristinusko ei ole syntynyt ihmisten uskonnollisen hapuilun tuotteena, se on Jumalan itsensä lähettämä ilmoitus.

Kristinusko on itse todistusta totuuden puolesta, mutta sen todistuksen saa vain se, joka nöyrtyy ottamaan sen vastaan uskossa.

Kristinuskoa on kutsuttu pettyneiden uskonnoksi. Jääköön lausuma omaan arvoonsa. Oikeastaan niin onkin. Mutta kristityt pvat kiitollisia kokemastaan pettymyksestä, sillä se mitä he sen jälkeen löysivät ei enää pettänyt heidän odotuksiaan. Muilla on pettymys kokematta ja siitä tulee niin muodoin kahta katkerampi ja samalla myös monin verroin kohtalokkaampi.

Vieläpä pakanakin joka muuten palvoo monia jumalia, on rukouksen hetkenä tekemisissä vain yhden jumalan kanssa. Pyhässä rukouksessa ovat kaikki monoteisteja.

Kaikista Pyhän Hengen seurakunnalle antamista lahjoista on Raamattu suuriarvoisin.

Raamatussa meille on ilmoitettu Jumalan tahto, joka on voimassa joka ilmansuunnalla ja kaikkina aikoina - siitä syystä, että se on absoluuttinen.

Jos perusnäkemykseemme Jumalan sanasta tulee yksikään virhe, se toistuu kohtalokkain seurauksin myös suhteessamme Jumalaan.

Tiede matkaa kahden hypoteesin välillä - sen josta on jo luovuttu ja sen joka on vasta hahmottumassa. Mutta Jumalan sana seisoo vahvana. Se kestää ikuisesti.

Kun viimeinen kirjain oli piirretty Raamattuun, Jumala oli sanonut sen minkä hän oli halunnutkin julkituoda. Sittemmin hän ei tule maailman loppuun asti tekemään pienintäkään lisäystä jo kirjoitettuun. Se mitä historiassa seuraa, on Jumalan aamen puheeseensa.


Ymmärrän niin hyvin, miksi kristinuskoa sanotaan pettyneiden uskonnoksi. Uskoontuloani edelsi syvä pettymys maailmaan ja luottamuksen menetys politiikkaan ja ihmisen omiin yrityksiin rakentaa hyvä maailma. Näin vain kuinka uusia valheita on rakennettu vanhojen valherakennelmien päälle, maailmanhistoria täynnä loppumattomia vääryyden tekoja ja epäoikeudenmukaisuutta, joita ei koskaan hyvitetty millään tavoin tai pyydetty anteeksi, loputtomia itkuja, tuskaa, syyttömästi vainottuja ja julmasti tapettuja. Tämä maailma on niin synnin, valheen ja vääryyden läpitunkema, että usein mietin miten Jumala voi mitenkään rakastaa ihmiskuntaa, kuinka Hän voi rakastaa ihmisiä niin paljon, että jopa uhrautui ihmiskunnan puolesta sovittaen Golgatan ristillä koko ihmiskunnan synnit, mutta Jumalan rakkaus ei olekaan tästä maailmasta. Jumala näkee enemmän kuin me näemme, me näemme synnin vääristämin silmin.

Mutta kun jostain syystä silloin syvästi pettyneenä kaikkeen aloin lukemaan Raamattua, tai ihan ensin luin erästä kirjaa, johon oli koottu Raamatun jakeita, Jumalan sana alkoi puhutella minua voimakkaasti, näin, että onkin olemassa Totuus: Absoluuttinen Totuus tämän kaiken maailman valheiden keskellä. Jeesus sanoo Minä olen Tie, Totuus ja Elämä, hän totisesti on sitä. Jumalan sana oli kuin kirkasta puhdasta vettä ja siitä lähtien olen rakastanut Jumalaa ja Jumalan sanaa. Vaikka maailma on pimeä, pimeyden keskellä on kirkas valo, Maailman Valo, Jeesus Kristus.