Matkalla kaupunkiin

Tällä kertaa kävelin ja tie kaupunkiin vei läpi idyllisen puutaloalueen. Nyt, kuten aina askeleeni hidastuivat talojen kohdalla ja jäin haaveilemaan miten onnellinen sitä olisikaan, jos saisi asua pienessä puutalossa, jouluna saisi aina asetella jouluvaloja ruutuikkunoihin ja pihapuihin, lyhtyjä ja jäälyhtyjä pihalle. Elämänmenokin näytti puutaloalueella verkkaisemmalta, juuri sellaiselta sopivalta elämisen tahdilta.

Variskin näytti onnellisemmalta.

Viime aikoina on ollut paljon mielessä huolestuneita ajatuksia tähän epidemiaan liittyen. Mutta sitten kun kääntää katseensa taas valoisimpiin asioihin huoli ja murhe kaikkoavat. Mikään mitä meille tapahtuu ei tapahdu sattumalta ja siihen voi luottaa, sen tajuaminen antaa sisäisen rauhan tunteen. Jeesuskin sanoo:

Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?

Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.

Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Luukas 12: 24-31