Elämän kauneus ja rikkaus/Beauty of Life

kiteytyy tässä kohtauksessa niin hyvin.

My favourite scene in this movie.

Who am I?

Joululahja Romanian/Moldovan lapsille

Sain tänään vietyä paketin Operaatio Joulun Lapseen, jossa kootaan paketti Romanian ja Moldovan lapsille: sairaaloihin, orpokoteihin, katulapsille ja köyhien perheiden lapsille. Kerran aikaisemmin olen osallistunut pari vuotta sitten ja tänä vuonna toisen kerran.

Tosi mukavaa oli koota pakettia ja ajatella sitä tuntematonta pientä lasta, joka paketin saa. Näillä lapsilla kun ei ole mitään, suurin osa ei ole koskaan saanut minkäänlaista lahjaa.

Ensi kerralla pitää valita vain vähän pienempi pehmolelu, koirulin sain juuri ja juuri mahtumaan pakettiin :) Kaiken muun tarvittavan (pehmolelun lisäksi) sain kuitenkin pakettiin: yöpuvun, lapaset, villasukat, pipon, shampoon, saippuan, hammastahnan ja -harjan, hiusharjan, värityskirjan + väriliidut ja karkkipussin (pehmeitä karkkeja), lisäksi laitoin vielä sukkahousutkin mukaan.

Matkalla kaupunkiin

Tällä kertaa kävelin ja tie kaupunkiin vei läpi idyllisen puutaloalueen. Nyt, kuten aina askeleeni hidastuivat talojen kohdalla ja jäin haaveilemaan miten onnellinen sitä olisikaan, jos saisi asua pienessä puutalossa, jouluna saisi aina asetella jouluvaloja ruutuikkunoihin ja pihapuihin, lyhtyjä ja jäälyhtyjä pihalle. Elämänmenokin näytti puutaloalueella verkkaisemmalta, juuri sellaiselta sopivalta elämisen tahdilta.

Variskin näytti onnellisemmalta.

Viime aikoina on ollut paljon mielessä huolestuneita ajatuksia tähän epidemiaan liittyen. Mutta sitten kun kääntää katseensa taas valoisimpiin asioihin huoli ja murhe kaikkoavat. Mikään mitä meille tapahtuu ei tapahdu sattumalta ja siihen voi luottaa, sen tajuaminen antaa sisäisen rauhan tunteen. Jeesuskin sanoo:

Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet.

Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?

Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.

Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
Luukas 12: 24-31

Kätketty päivä

Löysin tämän Anja Raiton kirjoittaman runokirjan Kajaanista kesälomamatkalla paikalliselta kirpputorilta, maksoi hyvin vähän. Kirja on julkaistu vuonna 1945 ja kirjan ensimmäisellä sivulla on omistuskirjoitus: Lehtori Hellin Rimpiläiselle, ystävällisin tervehdyksin tekijä.

Runot ovat surumielisiä, mutta lohduttavia ja toivoa antavia, olen lueskellut niitä ja minusta tuntuu, että olen löytänyt aarteen.

Kaksi runoa kirjasta, nimiruno ja eräs toinen.

Kätketty päivä

Viisas jos oisin ja väkevä,
meren ylitse näkevä,
yli kuohuvan veen,
missä mainingit valtoimenaan
tuovat tuskaa kuoleman maan
ihmisen sydämeen.

Pieni vain olen ihminen,
rannalla seison nyyhkien,
aaltoja, usvaa nään,
saavuta sädettä päivän ei
silmäni, kuohut sen korkeat vei,
totuin jo pimeään.

Käteni kahlittu voimaton,
salaisen murheen vanki on,
miten ne nostaa voin
ojentaakseni iloiten
kohti kuultoa pilvien,
kajoa päivänkoin.

Kerran, kun mainingit lepoon saa,
aurinko rantoja armahtaa,
tyyntyvät tummat veet,
Laupias, sydämen kiusatun
otatko Isänkäteesi Sun,
voimakkaaksi mun teet?

Silloin jos saisin nähdä sen,
tyvenen meren ja valkeuden
yllä heräävän maan,
pisarain lailla valunut pois
päivistä näistä ei silloin ois
tuokio ainoakaan.

Kuvanveistäjä Enea

Olen yksinäinen ja köyhä,
olen etsijä levoton,
ja ihmisten halveksima
mun vuorimajani on.

Mut sittenkään tätä osaa
en vaihtaisi mihinkään,
tämän matalan katon alla
joka päivä taivaan nään.

Joka aamu, kun talttaan tartun,
unet yön kun muodon saan,
olen hehkussa auringon liekin
hyvin lähellä Jumalaa.

Kun käteni kuumeisesti
saa valmiiksi marmoripään,
mä kauneuden uuden ihmeen
jo sieluni silmin nään.

Joka ehtoo, kun lepoon vaivun
ja hurmio laukeaa,
olen tähtien kimmelteessä
hyvin lähellä Jumalaa.

Korkealla

Tuuli koleutta kantaa
kuurassa on pihamaa
sydän tutkii taivaanrantaa
joko rauhoittua saa

Joko pilvet tuovat lunta
joko kestää järven jää
voiko viimein luomakunta hetkiseksi levähtää

Korkealla yllä vuorten Jumala on ikuinen
korkealla kuullaan kaikki rukoukset ihmisen
kiittää Luojaa aamun kajo
kiittää tähtikirkas yö
tähän hetkeen voiman annat
tänään riittää ristin työ

Epäilinkö hetkeäkään
jäinkö tuhkaan katsomaan
oli turhaa pelko kaikki
Herra palvoo omiaan

Hänen kädessään on aika
kierto kuun ja auringon
Hänen voimastaan saa voiman uupunut ja avuton

Korkealla yllä vuorten Jumala on ikuinen
korkealla kuullaan kaikki rukoukset ihmisen
kiittää Luojaa aamun kajo
kiittää tähtikirkas yö
tähän hetkeen voiman annat
tänään riittää ristin työ

Saila Seurujärvi - Korkealla

Tämä kappale soi radiossa usein, kun kuljemme koiran kanssa illalla ulkona ja on tähtikirkas yö. Minulle yksi tärkeimpiä kappaleita.