Olen ollut viime päivät hyvin pahoillani siitä, miten vääristynyttä lähtökohdiltaan Suomessa käytävä keskustelu on, olen saanut kuulla, että Jumalaan uskovat tunnustavat kristityt ovat fundamentalisteja ja että sellainenkin tunnustava kristillinen seurakunta kuin Luther-säätiö on "ääriliike". Ääriliikkeiksi ja fundamentalisteiksi on nyt siis leimattu samalla kaikki maailman tunnustavat kristilliset seurakunnat ja kirkot kuten Katolinen ja Ortodoksinen kirkko ja lähes 2 miljardia maailman tunnustavaa kristittyä.
Tämä vain kertoo siitä, että valta ja mediavalta Suomessa on pienellä liberaalisiivellä, jotka käyvät keskustelua omasta lähtökohdastaan käsin ja jotka tosiasiassa itse edustavat itse sellaista äärimmäistä ajattelua, sukupuolineutraaleja avioliittoja siunaavia kristillisiä kirkkoja/seurakuntia (ja nekin harvat eivät ole enää tunnustavia kristillisiä kirkkoja) ja jopa uskontojakaan maailmassa ei juuri ole. Suomen kansaa manipuloidaan ja painostetaan median toimesta uskomaan, että ääriajattelu olisi jotain normiajattelua.
Tämä aika mitä elämme on jotenkin hyytävää, kaikki se mikä meille on ollut perustana ja tärkeää, halutaan murskata korulauseisiin puetun valheen nimessä ja seurauksena on entistäkin suurempi arvotyhjiö, ihan kuin meillä ei olisi arvottomuudesta aiheutuvaa pahoinvointia jo ennestään.
"The miners emerged wearing identical T-shirts with the Chilean flag on the front and the message "Thank you Lord`in English and Spanish.
The back featured words from Psalm 95 in chilean miners T-shirts: "In his hand are the depths of the Earth and the mountain peaks belong to him. To Him the glory and honour." Psalm 95:5" Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput. Psalmi 95:5 Teksti oli painettuna kaivosmiesten t-paitojen selkään. Etupuolella luki Kiitos Herralle, englanniksi ja espanjaksi. Minua on inspiroinut tänään todella paljon kaivosmiesten pelastuminen, todellisuus on välillä niin ihmeellistä ja täydellistä, kuin Jumalan käden piirtämää, mitä uskon sen olleenkin. Toisaalta kuvat Chilestä ja chileläisten vankkumaton usko Jumalaan ja Jumalan sanaan ovat paljastanut miten masentava on oman maamme hengellinen tila, jopa kirkko luopumassa perusjalastaan, Jumalan sanasta ja korvaamassa sen ateistisella, suoraan sielunvihollisesta lähtöisin olevalla hapatuksella. Jospa hengen tuulet puhaltaisivat tännekin, sitä voimme aina rukoilla.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hepr 11:1) Chileläisten kaivosmiesten pelastuminen tuntuu ihmeeltä, suurenmoiselta ihmeeltä. Ihan uskon varassa olivat ensimmäiset 17 päivää, tietämättä siitä pelastaako heitä kukaan ja onko edes mahdollista pelastua. Joukon johtaja jaksoi kuitenkin uskoa pelastumiseen. Ja miten he antavat nyt antavat kunnian Jumalalle pelastumisestaan, kiittävät polvillaan. Siellä ei hävetä Jumalaa ja Jumalan sanaa niinkuin Suomessa ja paeta jonkinlaisen kylmän tekoälyllisyyden, ateismin ja ylpeän itseriittoisuuden taakse. Moni kaivosmiehistä on tullut uskoon ja 33:n kaivosmiehen joukossa oli evankelinen saarnaajakin. Jumalan hengen ja läsnäolon voi oikein tuntea ja aistia tv-kuvien kautta, sillä siellä missä rukoillaan paljon siellä Jumala toimii. Ja koko episodi, miten mahtava vertauskuva kristillisestä pelastuksesta, me ihmiset olemme kuin nuo miehet maan uumenissa, itse emme pysty itseämme pelastamaan ja kapuamaan vapauteen, kaikki työ on tehty ylhäällä, reikä syvyteen porattu auki ja pelastuskapseli rakennettu ja laskettu alas luoksemme, voimme vain uskossa vastaanottaa Jeesuksen, astua pelastuskapseliin ja antaa Jeesuksen kantaa meidät ylös. Ja kuinka Jumalalle jokainen ihmiselämä on arvokas, tärkeä ja ainutkertainen, jokaisen hän haluaa pelastaa. Ihan tavallisia duunareita olivat nämäkin kaivosmiehet, jokaisen elämä kuitenkin suunnattoman tärkeä, ainutkertainen ja pelastamisen arvoinen.
