Mary did you know?

*

Jouluyönä

Jouluyö on kaunein, kiire ja hössötys on ainakin hetkeksi ohi. Kävin koiran kanssa ulkona ja rauha oli käsinkosketeltavaa. Oikeastaan ei mitään muuta kaipaakaan kuin rauhoittumista ja hiljentymistä, jos osaisi aina elääkin niin, että olisi rauha, selkeys ja tasapaino ja niin, että se heijastuisi ulospäinkin, ei mitään stressiä ja suorituspaineita, joita joulunviettokin on niin paljon täynnä, vaikka ei haluaisi. Kävely jouluyössä lumisen maiseman keskellä saa katseen hakeutumaan kauemmas, taivaalle, siihen mikä on kaikkein tärkeintä, siihen mistä saa voimaa ja valoa jokaiseen päivään, valoon pimeyden keskellä, joka kirkkaana loistaa. Minä tiedän, että se valo on, vaikka en aina näkisikään sitä, koska kuitenkin olen nähnyt sen.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. (Jesaja 9:1,5)

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä,
pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
- -
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta,
jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1: 1-5, 14)

Virtuaalimaatilaa ja unia

29.11.2009












6.12.2009












10.12.2009












12.12.2009














Tämä hiukan surrealistinen postaus ei liity mitenkään jouluun :)

Viime aikoina kaiken jouluun tekemisen liittyvän ohessa olen edelleen hoidellut pientä Farmvillen virtuaalimaatilaani, en ole vieläkään kyllästynyt hankkimaan sinne uusia rakennuksia ja laajentamaan sitä ja järjestelemään aina uudelleen ja uudelleen ja miettimään mitä seuraavaksi ostaisi. Mukavaa on myös pelin sosiaalinen luonne, voi lähetellä lahjoja naapureille, paraikaa lähetellään lahjoja joulukuuseen, joka kasvaa lahjojen määrän mukaan ja lahjat saa avata 24.12.


Ehkä tästä syystä näin sangen virtuaalisen unenkin 1.12.

Olin talossa ja yhtäkkiä puhkesi rankkasade. Taivaalta satoi ensin oranssimustia ötököitä ja sitten punasinisiä pienen sotamiehen näköisiä lego-ukkoja. Kaikki nämä kolisivat alas niin, että pelkäsin ikkunoiden menevän rikki. Sade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, lähdin ulos, ulkona paistoi aurinko ja koko maa oli vesiuomien peitossa. Veden seassa uiskenteli monivärisiä kaloja, jotka etsivät syötävää. Näin sapelin muotoisen kalan maahan pudonneena nokka edellä, se oli kuin maahan isketty miekka, se oli unessakin miekkakala.

Sitten uneen tuli uusi käänne. Miehen veljien vaimot olivat käyneet Oulujärvellä soutelemassa, olivat lähdössä taas ja kutsuivat minutkin mukaan. Jonkin matkaa soudettuamme järvellä yhtäkkiä edessä aukeni jotain todella upeaa. Näin edessä saaren ja laguunin, vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosinvihreää, saaren rannassa kasvoi puita, jotka olivat aivan valtavia 50-60 metrisiä, ne olivat täynnä koloja, joihin linnut olivat pesineet. Soudimme hiljaa puiden ohi ja olin aivan sanaton ja ihmetystä täynnä, kaikki oli niin upeaa. Näin että puiden takana oli paljon rakennuksia, ne olivat uusia rakennuksia, mutta saari oli kuitenkin vielä asumaton, ihmisiä ei näkynyt, ihmettelin sitä.

Tuntui tosi hienolta nähdä näin elämyksellinen uni, unessakin näky salpasi hengen.

Hauska sattuma oli, että seuraavana päivänä Farmvillen lahjalistaan ilmestyivät lahjaksi annettaviksi punasiniset pienen tinasotamiehen näköiset ukot.