Uni kolmen viikon takaa

Kaupunki oli jakautunut kahteen osaan, oli sellainen pelastuneiden tai pelastukseen menossa olevien puoli, jossa oli tunnelma kuin sunnuntaisena syksyisenä iltapäivänä, rauhallinen ja kiireetön.

Mutta toinen puoli kaupungista oli oikea downtown, pimeä, synkkä, savuinen, kaaottinen, oli kuin siellä olisi raivonnut sisällissota. Siellä oli kaikki ne pelastumattomat sielut.

Mutta se ei ollut vielä lukkoonlyöty taivas ja helvetti. Teimme matkoja sieltä rauhan puolelta sinne pimeän alakaupungin puolelle, pyrimme pelastamaan sieltä ihmisiä. Eräs raihnainen mies makasi siinä maassa ja julistin hänelle evankeliumia: Vain Jeesus Kristus voi pelastaa sinut, anna elämäsi Jeesuksen käsiin. Jotenkin sain voimaa siihen tehtävään ja sanoa niitä sanoja (puhuin aika pitkään siinä hänelle) aika painavasti, tuntui kuin se olisi ollut joku aivan eri ihminen niitä sanoja hänelle sanomassa kuin minä.

Mutta jotenkin muuten minulla ei ollut niin suurta hätää niistä ihmisistä kuin olisi pitänyt olla...ja siltä minusta tuntuu koko ajan, vaikka he oikeasti olivat tosi hädässä. Mutta emmehän me itsessämme voikaan ketään pelastaa, olivat tunteemme mitkä tahansa, oli meillä miten kova hätä sieluista tai ei, pelastuksen voima on evankeliumissa. Siksi tulee julistaa evankeliumia.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Joh 3: 16-18

Ylivelkaantumisen hinta?

Tämä kuohuva poliittinen kevät ja nämä käsitellyt Portugalipaketit (se, että käytännössä ne ovat isojen Saksan ja Ranskan pankkien ja yksityisen ison pääoman luottotappioiden siirtämistä veronmaksajien maksettaviksi ja samalla Suomen kaltaisten pienten maiden ylivelkaannuttamista ja askel kohti EUn liittovaltiota) toivat mieleen vanhan uneni. Se on niin, että tätä maailmaa pyörittää suuri valhe ja sehän ei ole kristityille lainkaan tuntematon asia ja kristittyjen jos keiden tulee nähdä, että persoonallinen paha on olemassa ja totisinta totta. 

Näin unen syksyllä 2005 ja se meni näin:

Olin ison ostoskeskuksen pihalla. Edessäni kohosi ostoskeskuksen korkea harmaa seinä. Seinään oli muodostunut valtavan kokoinen nelisakarainen, kuin neljästä kaareutuvasta sirpinkärjestä muodostunut tuulimyllyn tapainen kuvio. Kuvio oli kasattu repaleisista läpinäkyvän teipinpalasista ja ne olivat muodostamassa tuota kuviota. Teipinpalaset hädin tuskin näkyivät, mutta niiden muodostama kuvio silti jo hahmotettavissa oleva. 

Samassa jouduin ostoskeskuksen taakse. Jouduin pitkään käytävään, jossa makasi molemmilla puolilla käytävää vieri vieressä sängyissään kuolevia, laihoja, riutuneita sairaita. Monet heistä vain jaksoivat maata hiljaa. Tunnelma oli painostava ja toivoton ja hiljainen. Elämä ja toivo oli kaukana. Jotenkin koin, että minulle näytettiin, että pimeyden kuvio on tiivistymässä ja saanut jo muodon ja sen hintana tulee olemaan ihmisten kärsimys ja toivottomuus. 

Tämä uni aikoinaan jotenkin avasi silmäni näkemään ylikaupallisuuden, markkinatalouden kovine arvoineen ja median vallan ihan samanlaisena valheena kuin joku kommunismi oli aikoinaan. Siellä missä ei tunneta ainoaa elävää Jumalaa eikä edes haluta opetella tuntemaan on aina valhe ja valheen isä hallinnoimassa muodossa tai toisessa. Kuvio muistutti minusta hakaristiä, mutta se oli vain pyörivä liikkeessä oleva hakaristi, kuin pahan sirkkeli joka leikkaa ja jättää jäljelle vain ahdingon ja köyhyyden. Ei ole vaikea nähdä mitä tästä Suomen tarkoituksellisesta ylivelkaannuttamisesta ja miljardien lahjoittamisesta ylivelkaantuneille EU-maille lopulta seuraa (Portugali, Kreikka ja Irlanti tuskin maksavat takaisin lainojaan, Portugalin tärkein vientituote on korkki ja Kreikan oliiviöljy/fetajuusto, niillä ei tuhansia miljoonia maksella takaisin vaan laskut lankeaa takaajille eli veronmaksajille). Katainen jo väläytteli miljardien leikkauslistaa ja ne säästöt otetaan kunnilta ja kuntien palveluista ja kohdistuvat niihin, joista jo monet nyt ovat ahdingossa: lapsiperheisiin, pienituloisiin, vanhuksiin, sairaisiin, heikompiosaisiin, niihin joiden elämä ei ole ollut mikään kiiltokuvamainen menestystarina vaan ihan tavallinen elämä. Tämän maan ongelma kärjistetysti sanoen on siinä, että päättäjät eivät enää aja tämän maan ja tämän kansalaisten asiaa, näennäisdemokratia vallitsee ja vaikka kansalaiset äänestäisivät miten tahansa, sillä ei ole juurikaan vaikutusta päätöksentekoon. 

Varsinaiset päätökset tehdään jossain suljetuissa kabineteissa ja Brysselin EU-koneistosta on tullut päättäjille lähes epäjumala. Ja koska päättäjien oma elintaso on niin hyvä ja rahaa riittää, heillä ei ole aavistustakaan miltä tuntuu sellainen ainainen kituuttaminen jota jo yhä suurempi osa kansasta elää päivästä toiseen. Vain se, joka on ollut itse köyhä voi tietää miltä se tuntuu. Suomessa jo lähes miljoona elää EUn köyhyysrajan alapuolella. Miljoona pienituloista, viidesosa kansasta, miksi he ovat päättäjille kuin näkymättömiä? Ja tämä kaikki siksi, että suuri valhe pyörii ja pyörittää pinnan alla kohti EUn liittovaltiota. EU on ja olisi ollut ihan hyvä kauppaliittona, mutta se ei EU-federalisteille riitä, heillä on visio globaalista yhdestä vallasta, siitä jo Raamatun profetoimasta viimeisestä valtakunnasta, siksi mikään kauppaliitto heille ei riitä, koska he ovat pahan ohjaamia, eivätkä tunne Jumalaa ja Jumalan sanaa. He tottelevat herraansa, mutta se herra ei ole Jumala vaan Valheen Isä. No elämä ei onneksi ole vain rahaa, eikä ihminen elä vain rahasta vaan Jumalan sanasta, näin kristityllä voi olla rauha, tasapaino ja onni kaikkien ahdinkojenkin keskellä. Jumala kyllä valmistaa omiaan koko ajan ja suurin pudotus tulee olemaan kenties niillä, jotka ei tähän asti ole välittäneet Jumalan sanasta.

Uni: Oppilaana

Näin toissayönä pitkästä aikaa unen, olimme luokassa ja siellä oli paljon muitakin oppilaita. Opettajana toimi pastori Mark Leonard, jonka Facebook-sivuja luen, pidän hänestä kovasti, hän kirjoittaa isällisesti, inspiroivasti ja rohkaisevasti ja hänestä säteilee sellainen aseistariisuva rakkaus. Hän oli määrännyt meille tehtävän, jossa jokaisen oli pitänyt täyttää jokin tarravihko. Itse olin tehnyt tehtävän asiaankuuluvasti ja luulin siinä olevan kaiken. Kun hän alkoi tarkistaa minun vihkoani, hän vaihtoi kielen englannista suomeen, olin todella hämmästänyt, että hän osasi juuri minun äidinkieltäni. Hän kertoi, että minun olisi pitänyt vihkon välisivuille kirjoittaa jotain omakohtaista ja omia havaintojani, en ollut tehnyt niin, koska siitä ei ollut puhetta. Tiesin kuitenkin, että hän oli oikeassa, mutta hänen moitteensa oli isällinen, opastava ja rakkaudellinen.

Virtuaalimaatilaa ja unia

29.11.2009












6.12.2009












10.12.2009












12.12.2009














Tämä hiukan surrealistinen postaus ei liity mitenkään jouluun :)

Viime aikoina kaiken jouluun tekemisen liittyvän ohessa olen edelleen hoidellut pientä Farmvillen virtuaalimaatilaani, en ole vieläkään kyllästynyt hankkimaan sinne uusia rakennuksia ja laajentamaan sitä ja järjestelemään aina uudelleen ja uudelleen ja miettimään mitä seuraavaksi ostaisi. Mukavaa on myös pelin sosiaalinen luonne, voi lähetellä lahjoja naapureille, paraikaa lähetellään lahjoja joulukuuseen, joka kasvaa lahjojen määrän mukaan ja lahjat saa avata 24.12.


Ehkä tästä syystä näin sangen virtuaalisen unenkin 1.12.

Olin talossa ja yhtäkkiä puhkesi rankkasade. Taivaalta satoi ensin oranssimustia ötököitä ja sitten punasinisiä pienen sotamiehen näköisiä lego-ukkoja. Kaikki nämä kolisivat alas niin, että pelkäsin ikkunoiden menevän rikki. Sade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, lähdin ulos, ulkona paistoi aurinko ja koko maa oli vesiuomien peitossa. Veden seassa uiskenteli monivärisiä kaloja, jotka etsivät syötävää. Näin sapelin muotoisen kalan maahan pudonneena nokka edellä, se oli kuin maahan isketty miekka, se oli unessakin miekkakala.

Sitten uneen tuli uusi käänne. Miehen veljien vaimot olivat käyneet Oulujärvellä soutelemassa, olivat lähdössä taas ja kutsuivat minutkin mukaan. Jonkin matkaa soudettuamme järvellä yhtäkkiä edessä aukeni jotain todella upeaa. Näin edessä saaren ja laguunin, vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosinvihreää, saaren rannassa kasvoi puita, jotka olivat aivan valtavia 50-60 metrisiä, ne olivat täynnä koloja, joihin linnut olivat pesineet. Soudimme hiljaa puiden ohi ja olin aivan sanaton ja ihmetystä täynnä, kaikki oli niin upeaa. Näin että puiden takana oli paljon rakennuksia, ne olivat uusia rakennuksia, mutta saari oli kuitenkin vielä asumaton, ihmisiä ei näkynyt, ihmettelin sitä.

Tuntui tosi hienolta nähdä näin elämyksellinen uni, unessakin näky salpasi hengen.

Hauska sattuma oli, että seuraavana päivänä Farmvillen lahjalistaan ilmestyivät lahjaksi annettaviksi punasiniset pienen tinasotamiehen näköiset ukot.

Sidottu/vapaa

Näin lähes peräkkäisinä öinä kaksi hyvin mieleenpainuvaa unta. Unissa oli hyvin voimakas tunne, en ole nähnyt sellaisia aikoihin. Ensimmäistä voi kutsua painajaiseksi, vaikka en ollut peloissani lähinnä uni oli epämiellyttävä, mutta toisen unen jälkeen taas olin hyvin hyvin onnellinen.

1. uni 15.10.

Näin unta, että meillä oli työhuone piharakennuksessa, tilava ja oikein hyvä työhuone. Menin työhuoneelle ja ajattelin ensin keittää kahvia, mutta huomasin, että jääkaapissa oleva maito oli vanhentunut 30.8 ja lähdin takaisin kotiin hakemaan tuoretta maitoa.

Olin unikotimme (koti ei muistuttanut omaa kotiani) keittiössä ja haistoin etikan hajua, minusta alkoi tuntua, että kotonamme on joku vieras. Samassa keittiön sinertävä lasiovi (oikeassa keittiössämme ei ole sellaista ovea, enkä sellaista ovea ole kyllä missään nähnyt) paiskattiin kiinni ja tunsin kuinka joku painautui sitä vasten, eikä päästänyt minua ulos. Tunsin olevani tosi sidottu. Työnsin kaikin voimin ovea auki, kunnes se viimein aukeni ja näin kuinka olohuoneessa juoksi läpikuultava hahmo, ei se ollut ihminen vaan jokin henkiolento, sen tajusin.

Rukoilin Jeesus auta, Jeesus auta koska tiesin, että vain Jeesuksen nimi olisi ainoa ase näitä pimeitä henkivaltoja vastaan ja siihen heräsinkin, mutta uni kuitenkin jatkui vielä hetken. Hahmo muuttui näkyväksi, hän oli nuori vaaleahiuksinen teini-ikäinen poika, joka oli pukeutunut hip-hoptyyliin, pojalla oli vaaleanharmaa huppari ja mustat verkkarit. Hän katsoi minuun ja lähti ovesta ulos.

Minua jäi vaivaamaan, että miksi se olento oli teini-ikäinen poika. En tunne ketään teini-ikäisiä poikia, en kyllä teini-ikäisiä tyttöjäkään.

2. uni 17.10.

Näin unta, että voitin lotossa 2.4 miljoonaa, vaikka en ollut edes lotonnut. Joku toinen ihminen oli tehnyt lottorivin minulle. Näin lehtileikkeenkin, jossa haastateltiin ihmisiä, jotka olivat tehneet lottorivin lahjaksi jollekulle.

Rahat ilmestyivät tililleni ja en voinut uskoa näkemääni, kun tiliotteessa oli tuo pitkä summa: 2 400 000. Ajattelin, että nyt saamme kaikki velkamme maksettua, talon ostettua, vähän matkusteltua ja silti rahaa jää vielä ruhtinaallisesti, niin iso summa se oli. Olin aivan ymmyrkäisenä onnesta, unessa jotenkin tajusin, että se oli vain unta, mutta silti se tuntui aivan todelta. Kun heräsin olin vieläkin onnellinen, oli niin helpottunut ja huojentunut olo. En ollut edes pahemmin pettynyt, että se olikin vain unta, olin kokenut sen oikeasti.

Unien teemat koskettivat toisiaan, toisessa unessa olin sidottu ja toisessa vapaa. Kirjoitin unet tänne, koska molemmat unet jäivät minulle arvoitukseksi vaikka suurin piirtein tajuan mistä niissä oli kyse.

Gertrude Kasebier (1852-1934) Road to Rome 1903

Kuva tuo mieleeni unen, jonka näin monta vuotta sitten ja jonka tunnelman kirjoitin ylös. Kuvassa ei ole kirkkaana hehkuvaa aurinkoa puiden takana kuten unessa, mutta puut ovat samanlaisia ja tie muistuttaa jokea ja kuvassa on lapsi. Siinäkin unessa jonka näin oli lapsi, täynnä riemua ja iloa, lapsi kosketti minua ja se ilo tarttui minuun ja heräsin täynnä iloa, sen muistan. Vähän kuin olisi saanut kosketuksen omaan sisäiseen lapseensa, siihen joka iloitsee aina ja jolla ei ole huolta mistään.

Joella, nurmi jalkojen alla on pehmeää.
Taivaalla musta aurinko, vastapäisen rannan puut ajelehtivat oranssisessa auringon meressä
kun liikut, liikut hiljaa
ja puiden varjot heijastuvat veden usvaan,

Lapsi juoksee kohti
koskettaa kädellään sinua
kosketus tuntuu viileältä ja
nauru on kuin tuuli.

Aurinko on mustana kiekkona puiden välissä,
tai aurinko alati seuraavana varjona, toisena, toisella rannalla, saavuttamattomissa
kuin kuvana silmäluomien alla siitä mitä voisi olla