Kuin kuvastimessa

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

1.Kor: 13: 11-12

Joskus joinain pieninä hetkinä voi tuntea aavistuksen Jumalan täydellisestä rakkaudesta, sellaisina kuin kaunis musiikki saa kyyneleet vuolaana virtaamaan, eikä oikein itsekään tiedä mitä itkee. On vain suuri ikävä ja kaipuu.