maanantai 26. lokakuuta 2009
Sidottu/vapaa
Näin lähes peräkkäisinä öinä kaksi hyvin mieleenpainuvaa unta. Unissa oli hyvin voimakas tunne, en ole nähnyt sellaisia aikoihin. Ensimmäistä voi kutsua painajaiseksi, vaikka en ollut peloissani lähinnä uni oli epämiellyttävä, mutta toisen unen jälkeen taas olin hyvin hyvin onnellinen.
1. uni 15.10.
Näin unta, että meillä oli työhuone piharakennuksessa, tilava ja oikein hyvä työhuone. Menin työhuoneelle ja ajattelin ensin keittää kahvia, mutta huomasin, että jääkaapissa oleva maito oli vanhentunut 30.8 ja lähdin takaisin kotiin hakemaan tuoretta maitoa.
Olin unikotimme (koti ei muistuttanut omaa kotiani) keittiössä ja haistoin etikan hajua, minusta alkoi tuntua, että kotonamme on joku vieras. Samassa keittiön sinertävä lasiovi (oikeassa keittiössämme ei ole sellaista ovea, enkä sellaista ovea ole kyllä missään nähnyt) paiskattiin kiinni ja tunsin kuinka joku painautui sitä vasten, eikä päästänyt minua ulos. Tunsin olevani tosi sidottu. Työnsin kaikin voimin ovea auki, kunnes se viimein aukeni ja näin kuinka olohuoneessa juoksi läpikuultava hahmo, ei se ollut ihminen vaan jokin henkiolento, sen tajusin.
Rukoilin Jeesus auta, Jeesus auta koska tiesin, että vain Jeesuksen nimi olisi ainoa ase näitä pimeitä henkivaltoja vastaan ja siihen heräsinkin, mutta uni kuitenkin jatkui vielä hetken. Hahmo muuttui näkyväksi, hän oli nuori vaaleahiuksinen teini-ikäinen poika, joka oli pukeutunut hip-hoptyyliin, pojalla oli vaaleanharmaa huppari ja mustat verkkarit. Hän katsoi minuun ja lähti ovesta ulos.
Minua jäi vaivaamaan, että miksi se olento oli teini-ikäinen poika. En tunne ketään teini-ikäisiä poikia, en kyllä teini-ikäisiä tyttöjäkään.
2. uni 17.10.
Näin unta, että voitin lotossa 2.4 miljoonaa, vaikka en ollut edes lotonnut. Joku toinen ihminen oli tehnyt lottorivin minulle. Näin lehtileikkeenkin, jossa haastateltiin ihmisiä, jotka olivat tehneet lottorivin lahjaksi jollekulle.
Rahat ilmestyivät tililleni ja en voinut uskoa näkemääni, kun tiliotteessa oli tuo pitkä summa: 2 400 000. Ajattelin, että nyt saamme kaikki velkamme maksettua, talon ostettua, vähän matkusteltua ja silti rahaa jää vielä ruhtinaallisesti, niin iso summa se oli. Olin aivan ymmyrkäisenä onnesta, unessa jotenkin tajusin, että se oli vain unta, mutta silti se tuntui aivan todelta. Kun heräsin olin vieläkin onnellinen, oli niin helpottunut ja huojentunut olo. En ollut edes pahemmin pettynyt, että se olikin vain unta, olin kokenut sen oikeasti.
Unien teemat koskettivat toisiaan, toisessa unessa olin sidottu ja toisessa vapaa. Kirjoitin unet tänne, koska molemmat unet jäivät minulle arvoitukseksi vaikka suurin piirtein tajuan mistä niissä oli kyse.
tiistai 13. lokakuuta 2009
maanantai 5. lokakuuta 2009
Gertrude Kasebier (1852-1934) Road to Rome 1903
Kuva tuo mieleeni unen, jonka näin monta vuotta sitten ja jonka tunnelman kirjoitin ylös. Kuvassa ei ole kirkkaana hehkuvaa aurinkoa puiden takana kuten unessa, mutta puut ovat samanlaisia ja tie muistuttaa jokea ja kuvassa on lapsi. Siinäkin unessa jonka näin oli lapsi, täynnä riemua ja iloa, lapsi kosketti minua ja se ilo tarttui minuun ja heräsin täynnä iloa, sen muistan. Vähän kuin olisi saanut kosketuksen omaan sisäiseen lapseensa, siihen joka iloitsee aina ja jolla ei ole huolta mistään.
Joella, nurmi jalkojen alla on pehmeää.
Taivaalla musta aurinko, vastapäisen rannan puut ajelehtivat oranssisessa auringon meressä
kun liikut, liikut hiljaa
ja puiden varjot heijastuvat veden usvaan,
Lapsi juoksee kohti
koskettaa kädellään sinua
kosketus tuntuu viileältä ja
nauru on kuin tuuli.
Aurinko on mustana kiekkona puiden välissä,
tai aurinko alati seuraavana varjona, toisena, toisella rannalla, saavuttamattomissa
kuin kuvana silmäluomien alla siitä mitä voisi olla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)