Hilja Aaltosen uskon tärkein polttoaine oli Raamattu, jota hän halusi oppia tuntemaan Pyhän Hengen opettamana. Monimutkaiset oppikeskustelut eivät olleet Aaltosen mielestä olennaisia.
- En kaipaa minkään kirkon oppeja. Kaipaan sitä taivasta, sitä heijastusta, mitä sieltä joskus annetaan, Hilja Aaltonen totesi viisi vuotta sitten.
Hänet tunnettiin rukouksen ihmisenä, jolle yhteys Isään oli kaikki.
- Rukousta tarvitsee, kun on oikein hyvä olla ja erityisesti silloin, kun ei itse jaksa, kun on uupunut hengen, sielun ja ruumiin puolesta.
Hilja Aaltonen suri Suomen kansan luopumista Jumalasta ja sanoi sen useasti ääneen. Hän murehti kaiken arkisuutta - sunnuntaita ei vietetä, ja raha, työ ja maine ovat vallanneet ihmiset.
Hän rohkaisi kristittyjä tekemään työtä yhdessä ja jättämään oikeassa olemisen tarpeet sivuun. Aaltonen odotti herätystä alkavaksi elinaikanaan.
Satavuotishaastattelunsa Hilja Aaltonen päätti Psalmiin 23: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu...
Lähde: Uusi Tie/Pia Tiusasen tekemä haastattelu Hilja Aaltosen satavuotispäivänä 27.9.2007
Ihana tämä Hiljan profetia, hän oli täynnä kirkkautta, Jumalan ja Jumalan sanan tuntemisesta syntyvää kirkkautta. Nyt hän saa nähdä oman Vapahtajansa, Jeesuksen Kristuksen kasvoista kasvoihin ja saa istua omalle paikalleen Jumalan suuressa kirkkosalissa.
Jumala anna sateen tulla vuolaana ja virrata.
